Mä tiedän nyt miltä ruumiista irtautuminen tuntuu.
Autolla oli taas ongelmia. Pahoja ongelmia, osittain mun syytä ja osittain sen itsensä syytä. Mut joka tapaukses nyt on auto käyttökiellossa ja se on oikeestaan enempi mun vika. (En pidä deadlineistä ja nyt se kostautui...pahasti.) Auto piti siis kuskata paikkaan, jossa se voitaisiin saattaa taas käyttökelpoiseksi.
Olosuhteiden pakosta jouduin ajelemaan itselleni vieraita metsäteitä myöhään illalla, periaatteessa pilkkopimeässä.
Ja eksyin.
Mua tultiin hakemaan ja ajattelin jotenkin, että määränpää on ihan lähellä, mutta kun ajoin hakemaan tulleen henkilön auton perässä loputtomiin jatkuvia teitä, irtaannuin jotenkin ihan omituisesti ajasta ja paikasta.
Välillä tuntui siltä, etten oikeasti aja sen toisen auton perässä.
Ja ne tiet vaan tuntui jatkuvan ja jatkuvan.
Oli muuten todella erikoinen kokemus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti