Paasaus

Reilu vuosi sitten päädyin blogimaailmaan. En muista miten, mutta ekana luin sisustusblogeja, sitten lukemisto laajeni. Nykyään luen jopa vauvablogeja. Ja varmasti on vielä paljon kivoja blogeja, joita en ole löytänyt, enkä välttämättä tule koskaan löytämäänkään. Olen löytänyt myös ärsyttäviä blogeja ja en kai olisi ihminen, ellen joskus kävisi kurkkimassa myös niihin ärsyttäviin kohteisiin. Mutta lukulistalleni en varmaan niitä laita. :)

Bloggaan tietoisesti anonyyminä. Ehkä pelkään liikaa, mutta toisaalta, voiko olla liian varovainen. Yritän olla paljastamatta blogissa liian henkilökohtaisia asioita ja kasvokuvia en meidän perheestä laita.
Olen kai kasvanut tai tullut kasvatetuksi sellaisessa häpeän ja häpäisemisen ilmapiirissä, että jotenkin pelkään täällä, että joku ns. entisen elämän kontakteista löytää ja tunnistaa minut ja sitten mulle nauretaan. Tosi järjetön ajatus, mutta sellainen ajatus mun päässä kuitenkin on. Jos olisin Korhonen tai Virtanen, niin voisin hiukan avoimemmin ehkä toimia, mutta kun nimi ei ole Suomen yleisimpien sukunimien top 20:ssa, en halua olla tunnistettavissa. Osa pelostani johtuu juurikin ilmapiiristä, jossa olen kasvanut ja osa muista kokemuksista ja ihmissuhteista; koulussa on kiusattu ym.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etten voisi / haluaisi blogin kautta laajentaa verkostoani. Haluan kuitenkin pitää langat käsissäni. En myöskään voi olla varma siitä, etteikö joku minua jo olisi tunnistanut. No, eipä ainakaan olla mitään tultu sanomaan. Eräässä suuressa naistenlehdessä olen kyllä ollut omalla kuvallani ja nimelläni, eikä siitäkään mitään pahaa seurannut, itseasiassa sitä huomioitiin paljon vähemmän kuin oletin.

Bloggamisessa on kuitenkin muitakin syitä olla rajoittunut. Kaverini sanoi juuri, ettei halua mukaan sosiaaliseen mediaan, koska siellä on ihmisiä, joilla ei ole itsesuojeluvaistoa ja sitten tulee itse vedetyksi mukaan kaikkeen sellaiseen, mihin ei haluaisi mukaan. Todella hyvin sanottu.

Eräänä päivänä kun ei taas muka ollut mitään tekemistä, pyörin blogeissa. Katsoin onko yhtä säännöllisesti seuraamaani blogia päivitetty. Ei oltu. Menin kuitenkin sen blogin kautta toiseen blogiin ja siellä oli kommenteissa mainittu ns. huonossa yhteydessä kotikaupunkini. Menin tietysti katsomaan, kuka kotikaupungistani kirjoittaa. En tunnistanut henkilöä, mutta luin blogia eteenpäin ja löysin maininnan blogin kirjoittajan sukulaisen blogista. Menin sinne. Aloin pikku hiljaa epäillä, että blogia kirjoittaa entinen naapurini. Epäilys osoittautui oikeaksi ja löysin myös entisen naapurini puolison blogin. Luin sen alusta loppuun ja yllätys oli melkoinen, kun fiksuna pitämäni ihminen oli aika tunnistettavasti kirjoittanut toisesta naapuristamme, joka oli kokenut väkivaltaa. Oli kerrottu, missä kohdassa taloa ko. naapuri asui ja mitä hän tekee työkseen. Myös naapurin lapsista oli sellaisia asioita, että tunnistin.
Eli tuon vyyhdin selvitettyäni tiedän paljon sellaista, mitä en muuten olisi koskaan saanut tietää.
Naapurin puolison blogissa on tunnistettavia valokuvia bloggaajasta, joten jos joku toinen naapuri tai vaikka vaan saman kaupunginosan asukas sattuu ko. blogiin löytämään, tieto väkivallasta leviää.
Tuollaisia asioita ei pitäisi blogeihin kirjoittaa, ei vaikka sormia kuinka näppiksellä kuumottaisi. Omia asioitaan voi kukin harkintansa mukaan kertoa, mutta se, miten vetää muita juttuihin mukaan, on jo eri asia.
Itse asiassa entisen naapurin ja hänen puolisonsa blogit luettuani tiedän myös, kuka se "huonossa yhteydessä kotikaupungistani" toiseen blogiin kommentoinut henkilö on. Ja osaan myös yhdistää erään paikallisen muusikon ja hänen sisaruksensa ko. sukuun.

Blogeista voi siis löytää paljon asioita, jotka vahingoittavat ja joilla halutessaan pääsee toisia vahingoittamaan. Siksi toivon, että itselläni ja muilla on riittävästi harkintaa. Netissä kun kaikki säilyy ikuisesti. Ja olen huomannut, että eri selaimet löytävät eri asioita. Sukulaisellani oli blogi, jonka hän poisti, mutta pääsin lukemaan suurimman osan kirjoituksista erään selaimen välimuistin kautta.
Eli poistetulta näyttäväkään ei välttämättä ole poissa.

Puhuin erään sukulaiseni kanssa tuosta naapuriepisodista ja hän sanoi, että ei blogeja niin helposti löydä, ei se tieto leviä. Kyllä se leviää ja kyllähän blogeja löytää. Ko. blogin lukijana on henkilö, joka lukee erään toisen tuntemani henkilön blogia ja kaikki kolme henkilöä (1. entinen naapurini, 2. hänen lukijansa, 3. henkilö, jonka blogia henkilö 2 myös seuraa) asuvat aivan eri puolilla Suomea ja henkilö 1 ja henkilö 3 eivät kuitenkaan ole missään yhteydessä toisiinsa, ei edes blogimaailmassa.

Tähän sukulaiseni vastasi: "En ymmärrä, miten ihmisillä on aikaa lukea jotain blogeja." No, se ei sitten taas mitenkään liity asiaan. Eikä poista sitä, että tervettä harkintaa ja varovaisuutta kannattaa noudattaa blogatessa. :)