Ei menny niinku piti

Viikonloppuna piti mennä toiselle paikkakunnalle kylään. Kaveri soitti jo pari viikkoa aiemmin, että tullaanko yökylään kun mies on työmatkalla.
Aiemmin käytiin usein ton kaverin luona yökylässä ja hauskaa oli, mutta muuttuneiden elämäntilanteiden myötä tilaisuutta yökyläilylle ei usein tule. Oli siis kiva pitkästä aikaa saada moinen kutsu.

Meillä viritettiin aikataulut siten, että lauantaiaamuna lähdetään ja sunnuntaina takaisin. Torstaina kaveri ilmoitti menevänsä sittenkin töihin lauantaina, mutta sunnuntaina voidaan tulla, jos halutaan. Sunnuntaille ei paljon vierailuaikaa olisi jäänyt kun matkaan menee tunti ja illalla olisi oltava ajoissa kotona. Viikonloppu olisi siis vaihtunut noin viiden tunnin kyläilyyn. Alunperin kuitenkin yksi pointti viikonloppuvierailulle oli se, että sunnuntaina olisi iso aamukirppis. Sinne siis olisi puolilta päivin ollut ihan turha yrittää.

Ilmoitin, että ei me sitten tulla ollenkaan, miksi kutsua vieraita, jos kuitenkin mieluummin menee töihin.
Sain sitten kuulla, että töissä on kivaa ja siitä saa rahaa. Enkä kuulemma ymmärrä työelämää. Joo, ymmärrän, että töissä voi olla kivaa ja ymmärrän myös sen, että siitä saa rahaa, mutta sitä en ymmärrä, että kaksi päivää ennen sovittua tapaamista tehdään tollanen muutos. Mun olis kuulemma vaan pitänyt ymmärtää.
No, odotin vierailua tosi paljon, olis ollut kivaa vaihtelua. Ja mun mielestä sovituista asioista pidetään kiinni.

Ehkä mä sitten tosiaan olen huono ystävä kun en hyväksy sitä, että mulle tehdään oharit.
On mulla joskus ala-asteella ollut sellainenkin kaveri, joka useammin kuin kerran sopi mun kanssa uimahalliin menemisestä ja kun menin häntä sovitusti hakemaan, hän ei päästänyt mua sisään ja naureskeli mulle postiluukusta toisen kaverinsa kanssa.
Joten, mä en todellakaan tykkää siitä, että lupauksia ei pidetä. Olin sitten sen vuoksi huono ystävä tai en, ihan sama.