Oltiin tosiaan kirjailijaillassa ja sieltä mentiin Iso Roobertinkadun ja mikä-se-toinen-katu-sit-ikinä-onkaan-kadun kulmassa olevaan Mäkkäriin. Istuttiin nurkkapöydässä ja kesken kaiken kuulin kammoimman lauseen ikinä, kun myyjä kysyi toiselta: "Tiedätkö jotain pojasta, joka syö kello kahdeksan?" En kuullut, mitä toinen myyjä tarkalleen vastasi, mutta lause alkoi sanalla: "Juu."
Mun poika näki, että pojalle, joka syö kello kahdeksan, vietiin Happy Meal tai niin poika ainakin mulle sanoi. Mä järkytyin suuresti siitä, että Helsingin kokoisessa kaupungissa illan pimetessä on yksinään pieni poika, joka syö kello kahdeksan.
Kyse oli ilmeisesti siitä, että joku oli käynyt etukäteen maksamassa tietyn annoksen Mäkkärissä ja ilmoittanut työntekijöille, että poika tulee syömään kello kahdeksan. Poika oli sitten itsekin tietoinen tästä järjestelystä ja saapui paikalle kello kahdeksan.
Me lähdettiin paikalta sattumalta samaan aikaan kuin poika, joka syö kello kahdeksan. Poika oli hoikka ja melko pieni, mun pojan kokoinen. Satuttiin ovelle yhtä aikaa ja poika, joka syö kello kahdeksan, piti mulle ovea auki. Se tuntui väärältä, munhan olis pitänyt pitää sitä ovea auki pojalle, joka syö kello kahdeksan ja kysyä mistä hän on tulossa ja minne menossa ja pärjääkö hän.
Ulkona poika, joka syö kello kahdeksan veti hupun päähänsä ja lähti kävelemään hiljaista katua ylöspäin.
Katsoin surullisena hänen menoaan.
Edelleen tulee tuota kohtaamista ajatellessa todella paha mieli ja omalle pojalle sanoin, että mieti sitä poikaa seuraavan kerran, kun sun ei tee mieli tulla koulusta suoraan kotiin, vaikka äiti sua kotona odottaa.
Ajattele, että Helsingin kylmässä ja pimenevässä illassa me kohtasimme yksinään olevan pojan, joka jää mieliimme.
Poika, joka syö kello kahdeksan.
Ajatella miten paljon Helsingin yössä on lapsia joilla ei ole mitään asiaa kotiin ennenkuin vanhemmat ovat nukahtaneet känniinsä. Vaeltavat yössä yksin ja etsivät jostain paikan mihin käpertyä kylmältä suojaan.
VastaaPoistaTässä oli kuitenkin kyse Helsingin rikkaista osista ja arvokortteleista, joten mä toivon, että kyse oli siitä, että vanhempi oli töissä tai kokouksessa tms. Ne känniinsä nukahtaneet tuskin huolehtisivat edes sen vertaa, että kävisivät maksamassa aterian jonnekin odottamaan. En tosiaan haluais, että oma alakoulussa oleva poika ottais suuren kaupungin kadut haltuun niitä ristiin rastiin kävellen. Surullinen kohtaaminen, joka tosiaan jää mieleen.
VastaaPoistaSiis mikäs tän idea oli? Tai siis miksi se on paha että joku on jo maksanu hänen ruuan ja hän sitte tulee sen syömään?
VastaaPoistaNo tän idea oli se, että kello kahdeksan illalla ei pienen pojan pitäis kulkea kaupungin kaduilla yksin. Ei ainakaan mun mielestä. Ja se särähti korvaan, että joku määritellään termillä "Poika, joka syö kello kahdeksan". Juu ymmärrän kyllä, ettei mäkkärin työntekijä voi tuntea asiakkaita nimeltä. Ja toki se on hyvä, että on ruokaa syödäkseen, mutta silti.
VastaaPoista