Vielä elossa

eli Still Alive. On muuten Negativen ekan, legendaarisen hyvän debyyttilevyn loistavan hyvä biisi.

Meillä oli viikonloppuna pienimuotoiset synttärijuhlat. Parhaaksi lahjaksi rankattu esine on jo rikki. Ehkä saadaan elvytettyä henkiin, ehkä ei.
Siivouspaniikki iski, lopulta vaan viskoin tavaroita parvekkeelle miten sattuu, kuuntelin hiukan, että menikö rikki vai ei. Tutkin tilanteen joskus myöhemmin...
Meillä on ihana kämppä, en halua tästä pois, mutta pienihän tämä on, vaikka kuinka ottaisi neliöiden sijaan kuutiot haltuun. Säilytystilaa on tosi vähän. Lastenhuoneessa kaksi kaappia ja toisessa makkarissa yksi kaappi ja vaatehuone, joka on kertaalleen purettu ja muovattu uuteen uskoon niin, että sinne mahtuu todella paljon tavaraa. Mutta silti. Eteisessä oli kaksi yläkaappia, jotka revittiin remontissa pois ja vaihdettiin paremmin toimiviin avohyllyihin. Joten ei täällä paljon piiloja romuille tosiaan ole... Kirppis- ja huutisprojektit kesken.
Se nyt ainakin viikonloppuna valkeni, että tavarat on tosiaan käytävä läpi kohde kerrallaan, tyyliin: roskiin - kirpparille - säästetään.
Kehitin myös teorian roskista ja viikonpäivistä. Maanantaisin vietäisiin yksi pussi roskaa, tiistaisin kaksi, keskiviikkoisin kolme jne, sunnuntaisin sitten seitsemän pussia. Tosin roskat saattais loppua kesken tota tahtia.

Eilen oltiin Helsingissä. Syynä ilmainen kirja. Ihminen näköjään lähtee ilmaisen tavaran toivossa ihan minne vaan.  
Maanvaivalle tiedoksi, että menetin Tiger -neitsyyteni. Olihan se ihana kauppa, jopa poika tykkäsi. Ja kaikki oli halpaa! Tiger -ostokset voin esitellä täällä myöhemmin. Niitä on paljon.
Käytiin myös BR:ssä, Clas Olssonilla ja Monkissa. Juu ja HM Homessa. Sitten kirjatilaisuuteen ja sen jälkeen läheiseen Mäkkäriin pikailtapalalle, että jaksetaan ajaa kotiin asti. Mäkkärissä kuulin jokseenkin kamalimman lauseen ikinä.

Kirjatapahtumassa oli neljä kirjailijaa, joista kaksi oli runokirjan väkertäneitä. Illassa sivuttiin sitä, mistä aiheet kirjojen hahmoihin tulee; onko ne laajasta ystäväpiiristä vai harrastaako esim. Turkka Hautala ihmisten tarkkailemista. Matias Riikonen totesi, että jos joku tuttu kertoo hänelle jotain traagista itselleen sattunutta tapahtumaa, ei ole hyvän ihmisen merkki, jos ensimmäinen ajatus on, että missä mun muistiinpanovälineet on, toi on hyvä tarina.
No juu. On ihmisiä, jotka kulkee silmät ja korvat kiinni, eikä havaitse mitään ympärillään tapahtuvaa. Mä sitten taas kuulun niihin, jotka kuulee ja näkee ja pitää sitä äärimmäisen mielenkiintoisena. Legendaarisin tarkkailemalla kohtaamani ihminen on Sortavala-pappa. Kohtasin hänet kaksi kertaa Helsingissä bussissa 65A. Opin pysäkin, jolta Sortavala-pappa nousee kyytiin ja aina siinä kohdassa jännitti. Mutta kohtasimme vain kaksi kertaa. Sortavala-pappa oli myös kaverini mielestä kiinnostava ja kaveri kyseli usein: "Onko Sortavala-pappaa näkynyt?"     Kurvissa bussipysäkille tuli nainen, joka pummi rahaa ja selitti tarinaa siitä, miten oli mennyt kauppaan lämmittelemään ja vartija oli tullut häätämään pois ja nainen oli sanonut: "Minä häivyn häipymällä." Tämän naisen myös kaverini pääsi kohtaamaan, kun odotettiin ratikkaa rautatieaseman kohdalla. Tällä kertaa nainen selitti tarinaa siitä, miten häneltä oltiin varastettu kukkaro, jossa oli vaatekaapin avain.
Hahmoja on tosiaan joka lähtöön ja tarkkaileminen on kivaa. Eilen kohtasin hahmon, josta olen edelleen hyvin järkyttynyt.
Kohtasin pojan, joka syö kello kahdeksan.
Siitä lisää myöhemmin.