Kun realismi iskee päin näköä

Olin Subwayssä maanantaina.
Jonossa edellä oli blondi, jonka ikää on hankala määritellä, mutta päällä sillä oli toppi ja shortsit.
Kun blondin piti maksaa, se sanoi: "Mä haen ton MIEHEN tuolta maksamaan."
Se mies sitten tuli kassalle ja sanoi: "Pitääkö mun maksaa?"

Sivusilmällä katselin miestä ja se oli ihan poikanen vielä, leuassa pari haiventa (olevinaan partaa, mutta ei sitä sellaiseksi voinut sanoa) ja naama oli siloinen ja jotenkin vielä lapsekas, vähän pyöreyttä piirteissä.
Ja se oli siis mies.

Mä pidän itseäni vielä tyttönä. Lähes 40-vuotiaat miespuoliset kaverit on poikia, ei miehiä.
Olen kuvitellut olevani nuoren näköinen, ei ryppyjä / juonteita, mutta nyt jysähti. Tajusin, että kyllä mut paljaalla silmälläkin havaitsee sitä miestä vanhemmaksi.

Oli siinä kotiin kävellessä pohdittavaa. Täytyy kai pikkuhiljaa hyväksyä se tädittely ja teitittely...