Ja jo kerran aiemmin olen täällä (vanhassa blogissa tosin, mutta sama nimi sillä on) maininnut, että kaveri ei vaan itse tajua, miten hieno äiti sillä on.
Mäkin haluaisin sellaisen äidin.
Se huolehtii aikuisistakin kakaroista, muistaa ja välittää.
Mulla on ollut onni päästä toisinaan siihen huolehdittavien porukkaan.
Kävin talvella kaverin kanssa sen vanhempien luona kylässä ja juttelin kaverin äidin kanssa pitkään kukista, käsitöistä ja kirjoista.
Mukaan kaverin äiti antoi muutamia kirjoja, joista tärkein oli Eve Hietamiehen "Yösyöttö", jota olin pitkään toivonut, mutta oli kirppareillakin aina liian kallis.
No, hiljattain olin hiukan itsekäs kun kuulin, että "Yösyöttö" saa jatkoa "Tarhapäivä":n muodossa. Pohdin kehtaanko laittaa kaverille viestin: "Jos teidän äiti ostaa "Tarhapäivä":n, niin haluaisin lukea sen."
En sitten kuitenkaan kehdannut, se olis ollu noloa käytöstä.
Maanantaina kaveri kävi kalareissulla Vuosaaressa ja ajoi yöllä kotiinsa meidän alaoven kautta. Tuomisina oli kolme pokkaria, jotka hän haki mulle Hulluilta päiviltä sekä laatikollinen dyykattyja kirjoja.
Tongin innoissani kirjalaatikkoa ja Hullujen päivien kassia.
Siellä oli jotain keltaista.
Kaveri hymyili vieressä, kun olin aivan otettu ja yllättynyt. Patistin viemään äidille kiitokset.
Ihan uskomatonta, joku ajattelee mua! Joku muistaa, mistä minä tykkään ja haluaa huomioida mua.
Oli se kaverin äiti muutakin lähettänyt, Wirkkalan hopeisen korun. Lehden tilaajalahjahan tuo on, mutta arvokas. Ei ole ensimmäinen arvokas koru, jonka olen kaverin äidiltä saanut. Ja mikä oli perustelu: "No kun en minä osaa sellaisia käyttää."
Voi kun itsekin oppisi yhtä jalomieliseksi ja vieraanvaraiseksi.
Vaan eipä kuulu ainakaan lähisukuni tapoihin moinen käytös; anteliaita ei olla eikä kyllä vieraanvaraisiakaan. Ei oikeastaan edes isänpuoleinen karjalaisia geenejä omaava sukuhaara, hmm...
Mutta onneksi voin iloita siitä, että elämääni kuitenkin kuuluu joitain hyviä ja epäitsekkäästi ajattelevia ihmisiä.
Ko. kaverin olen muuten löytänyt kauan sitten deittinetistä. Ei tullut suhdetta, mutta kavereina ollaan pysytty, vaikka kaveri onkin tosi ärsyttävä kännissä! :)
("Tarhapäivä" pääsi heti lukuun, on nopealukuinen, mutta siinä on joitain häiritseviä virheitä. SilmänaluKset on tässäkin kirjassa mainittu ja 1/4 luettuani Paavo osasikin yht'äkkiä sanoa R:n, vaikka siitä eteenpäin ei taas osannutkaan. Ja mitä on Babuganit...eikös se ole Bakugan...?)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti