X

Tää on maailman kuollein blogi tällä hetkellä. Nyt on elämässä muutakin. Tai sitten asia on niin, että elämässä ei ole mitään, eikä sitten täälläkään.

Myin päivällä meidän vanhat cd-hyllyt pois. Paremmat rahat olisin saanut myymällä ne fanituotteena, hyllyt olivat nimittäin IKEAn Robin-mallistoa. Ostaja oli tosi iloinen; hyllyt oli kuulemma mahtavan väriset ja hyvässä kunnossa. No hyvä. Ostajan mies varmisteli monta kertaa, vielä lähtiessäkin: "Maksoitko sää jo?" Ihana.

Kun aiemmin vein hyllyt alas odottamaan ostajaa, naapuri tuli kotiin. Se on kulkenut rapussa tosi monta kertaa juuri silloin, kun olen jotain ollut myymässä. Pitää mua varmaan ihan omituisena trokarina.

Lauantaina tajusin (taas) yhden biisin hienouden. Tänään kuuntelin sitä ja itkin sen tahdissa.
Olen luonut Zen Cafén biiseistä sellaisen teorian, että ne on sävellyksinä aika yksinkertaisia, ei suurensuuria modulaatioita tms ja niitä on juuri sen tietynlaisen minimalistisuuden ja monotonisuuden vuoksi tosi vaikea laulaa niin, että se kuulostaisi hyvältä. Samuli sen osaa. Soolona jatkuu sama tyyli, pidän. Ja olen tyytyväinen siitä, että kohtasin kerran ihmisen, jota ilman en varmaan koskaan olisi Zen Cafésta alkanut tykkäämään.