Suru

Muutenkin huonon syntymäpäivän huipensi n. klo 23 saamani huonoakin huonompi uutinen.

Siitä alkoi tärinä ja shokki, tuntia myöhemmin itku, joka loppui vasta klo 4 aamulla.
Onneksi oli olkapää, jota vasten täristä, itkeä ja itku-täristä. 
Hyvä havainto kaiken keskellä oli se, että se olkapää oli jopa oikealla korkeudella.
Nyt maailmassa on taas yksi ihminen, joka tietää, mitä oikein syvältä kumpuava itku, ahdistus ja suru on.

Sain nukuttua neljä tuntia. 

Osa tätä kauheutta on se, että henkilö, jolta tuon uutisen kuulin, yritti sanoittaa minun tunteeni ja minun kokemukseni, osan minun historiaani ja minun ajatuksiani.

Kukaan ei koskaan, ikinä saa tehdä kenellekään niin.

Se, mitä minä tunnen ja ajattelen, on minun, ja vain minä tiedän ne asiat.