Mietin mitä jää kun mä lähden täältä

Täällä odotellaan aikaa leikkaukseen.
Ihan pian kirjeen pitäisi tulla ja kun se tulee, niin aika onkin nopeasti, ei kuulemma oo jonoja.
Toukokuun alussa mennään toisenlaiseen lääkäriin ja toukokuun lopussa vielä kolmannet tutkimukset, taas eri aihe.
Pikahemoglobiinin pyysin terveyskeskuksessa ottamaan ajanvarauksen yhteydessä ja yllätys oli suuri, hb 126. Mutta romahtaisi kuulemma taas jos raudan lopettaisi.

Mulla on kesken kirja, jota luen ihan liian hitaasti, mutta jossa on hienoja kielikuvia ja ajatuksia. Kirjasta tiedän jo nyt, että pidän siitä, mutta tiedän myös, että tarina on kammottava. Kirja on Wassmon "Lasi maitoa, kiitos". Kirppalöytö, josta en varmaan koskaan luovu. Kirja kertoo nuoresta tytöstä, joka joutuu ihmiskaupan uhriksi. Olen juuri nyt siinä kohdassa, missä väärä päätös tehdään ja todellakin, houkuttaa lukea eteenpäin, mutta samalla kammottaa. Oletan tarinan olevan samaa tasoa kuin elokuva Lilja 4-ever ja sehän on loistava leffa, mutta niiiiiin kauhea.

Perjantaina taltutin juopon, löysin sen kellariin mennessä etuovelta istumasta ja totesin, että kunto on nyt sellainen, että tuo ei pitkälle pääse. Pari kertaa se tyyppi yritti lähteä siitä, mutta kun housut ei ihan onnistuneesti ollu jalassa ja kunto oli huono, niin eihän siitä mitään tullut. Ajatus toimi, jalat ja kädet ei.
Komensin oven raosta, että istu nyt siinä vaan, ja ihme kyllä, totteli.
Poliisit olin soittanut paikalle ja tapahtumien kulusta päätellen on todennäköistä, että ko. henkilö sai kyydin kotiin.
"Juopolla" oli päällä ei-mikään-ihan-halvan-merkin-takki. Ei siis mikään ihan perinteinen alan mies kyseessä. Kysyin miksi hän on siinä kunnossa ja sain vastauksen: "Mulle käy joskus näin."

Lauantaina yritin siivota, mutta hommaa olis enemmän kuin jaksamista, joten hyvästä alusta huolimatta jäi hiukan kesken. Sohvalla ei tällä hetkellä voi istua, jotain meni siis pieleen...

Eilen aamulla katsoin telkkarista naista, johon mulla on tavallaan (välillisesti) kontakti, tavallaan ei.
Aamuherätys oli dramaattinen puhelu, joka ei tullut mulle, mutta joka puhuttiin niin paatoksella, että kuulin kaiken läpi. Parhaiten mieleen jäi lauseet: "X ei meille tule" ja "Hyväksytkö sinä X:n?"
Jotenkin mieleen hiipi ajatus, että naiset on kamalia manipulaattoreita, esittävät tollasia kysymyksiä, joihin ei voi vastata kuin yhdellä tavalla.

Päivällä oltiin luontoretkellä ja olipas se avotulella paistettu makkara hyvää. Mäkin vapauduin luontoon ja keräsin taskut täyteen pikkuisia kauniita käpyjä. Ja tietysti luonnosta piti raahata iso oksa kaupunkiin.
Kuski huomasi vasta kaupungissa sen oksan autossa ja sanoi: "Toitko sä tuonkin sieltä metsästä?"
Mä sanoin: "Joo, se on sisustusoksa."

Niin kerta.

Viime yönä heräsin kesken unien ja totesin, että mua pidetään tiukasti kainalossa.