Eteni

Pitkästä aikaa sain lisätä luettujen kirjojen listaan pari teosta. (ks.sivupalkki)
Lasi maitoa, kiitos tuli vihdoinkin päätökseensä, päätös, josta en vielä tiedä miten sen tulkitsen.
Äitini ei tiedä tuosta kirjasta mitään, mutta keskustelu on saanut huvittavia piirteitä, kun äitini on päättänyt, että kyse on viihderomaanista, jota lehdet eivät edes "viitsi" arvioida.

No, jos 15-vuotiaan tytön joutuminen ihmiskaupan uhriksi ja seksiorjaksi on viihdettä, niin olkoon niin.
Kun kerroin äidille, millä esineillä päähenkilö raiskataan, äitini totesi, että se on väkivallalla mässäilyä.
Kyllä äiti tietää. Not.
A. Miksi naiskirjailija mässäilisi väkivallalla (Virginie Despentes on ehkä eri asia, mutta hänen pointtinsa on siinä, että kun miehet tekevät naisille pahoja asioita, niin miksi naiset ei lopulta antaisi takaisin samalla mitalla.)
B. Raiskausta ei kuvattu viivytellen, pala palalta, kuvia luoden, vaan raiskauksessa käytetyt välineet tulivat kirjassa julki paljon myöhemmin, aivan eri kontekstissa.

Jotenkin tuon kirjan lukemisen jälkeen maailma tuntuu olevan erilainen, ainakin hetken. Kun kirja oli vielä kesken ja kävelin kadulla mukanani 60 euroa, ajattelin hetken, että mihin hameensaumaan piilotan rahat, ettei kukaan löydä niitä.
Joku toinenkin vahva reaktio tuosta kirjasta tuli, mutta en tietenkään juuri nyt muista mikä se oli.
Kirpparilla sanoin tytölleni: "...sitten se mies, joka osti sen tytön...." ja lähellä ollut mies katsoi vinoon. Olisko pitänyt sanoa, että puhutaan tässä vaan yhdestä kirjasta...?

Ko. kirja muuttaa ainakin hetkeksi suhtautumista seksiin ja miehiin.
Ja kuitenkin kirja on aarre, sellainen, josta ei koskaan luovuta.

Onneksi äitini on jo eläkkeellä kirjastotyöstään, olisi mennyt aika pahasti pieleen, jos joku olisi tullut hakemaan leppoisaa mökkiluettavaa, jotain kivaa viihdekirjaa ja äiti olisi tarjonnut lasillista maitoa.

Äiti on ihminen, joka arvostaa vain suorituksia ja sivistystä, ihminen itsessään ja erilaisissa ulottuvuuksissaan ei ole kiinnostava. Onneksi minä ajattelen eri tavalla, vaikka sivistyneisyyttä ja älykkyyttä itsekin arvostan. Mainittakoon kuitenkin ne faktat, joiden perusteella äiti voisi Wassmonkin todeta "arvostettavaksi" teokseksi.
A. Kirjassa käsitellään juutalaisuutta
B. Kirjassa luetaan paljon, ollaan peräisin hyvästä perheestä, jossa on luettu paljon. Kirjassa mainitaan ainakin Anna Karenina
C. Päähenkilön isä toimii opettajana ja on myös kirjastossa töissä
D. Kun kirjassa kuunnellaan musiikkia, se on Bachia, jopa Sibeliusta


Toinen kirja jonka luin (nopeasti viime yönä), on P.F. Thomésen Varjolapsi. Kirja käsittelee lapsen kuolemaa ja pakko sanoa, että odotin enemmän ja tunteikkaampaa. Luettu se nyt kuitenkin on.
Ehkä palaan tähänkin vielä, ehkä en.