Jaa-a...
Lastenhuoneen remppaprojekti on venynyt hiukan liian pitkäksi.
Homeen löytyminen seinästä viivästytti projektia n. kolme kuukautta, mutta vieläkin on fiksattavaa.
Tavoitteena oli iso kaappi, johon saa paljon tavaraa, eikä kaikki romut lojuisi ympäriinsä entiseen malliin.
Ovet asennettiin, mutta siihen se sitten jäi.
Kaikilla on kiire tai selityksiä joka lähtöön.
Paras on se, että ei mun kuulu sua auttaa, kun ei se ole mun kämppä. Enpä viitsi kertoa, miten keskustelu jatkui, mutta lopputulema voisi olla vaikka se, että oikeastaan kämpän laittaminen ei kuulu kenellekään.
No h******i, tehdään ite sit s*****a.
Se vaan, että naisten voimat ei ihan kaikkeen pysty, mutta ei voi mitään.
Tiesin, etten osaa mitata, mutta voihan kaiken tehdä kahteen kertaan.
Eli jos ensin sahaa jotain sentin liian leveäksi niin toisella yrittämällä siitä tulee sitten sentin liian kapea.
Vakio.
Lääkärin piti muuten eilen soittaa tulokset leikkauksen tiimoilta.
Eipä soittanu.
Eikä soittanu tänäänkään.
Mitä h******iä ne sit varaa jotain soittoaikoja, kun eivät ees meinaa soittaa.
Olis se tosiaan ihan kiva saada tietää, että oliko syöpää vai sidekudoskasvainta.
Juu ei vituta just yhtään taas just mikään.
Aurinkoa vaan teidänkin päiviinne, prkl!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti