Taas sellainen vaihe elämässä, että nukun muutaman tunnin yössä ja päivällä ei edes väsytä.
Se taas tarkoittaa mun kohdalla sitä, että on stressiä ja murhetta, en vaan tiedä mikä nyt voi olla syynä.
Ehkä ihmissuhteet, ehkä kodissa lojuvat tavarat, jotka pitäisi saada pikavauhtia realisoitua eteenpäin. Ehkä joku muu, en tiedä.
Äiti lukee nyt "Lasi maitoa, kiitos" ja sanoi, ettei tajua miten joku voi olla niin tyhmä, että uskoo, kun kaveri tarjoaa hyvää työtä.
Esitin vasta-argumentit äidille, ja myös yhdelle kaverilleni, äiti ei argumentteja hyväksynyt, kaveri taas oli samaa mieltä.
ELI pääsääntöisesti ihminen on sellainen, että se uskoo hyvään ja luottaa siihen, että se, mitä joku sanoo, on totta.
Toisekseen, jos hyvä ystävä tulee tarjoamaan työtä ja sanoo itse tulevansa mukaan, miksi epäilys nousisi?
Kolmanneksi, miten nuori, köyhässä maassa (mutta sivistyneessä perheessä) elävä nuori tyttö voisi tietää kaikesta kaiken ja osaisi varoa kaikkea?
Minäkin luin taas pitkästä aikaa, Ian McEwania, jota en ilman blogimaailmaa olisi varmaan koskaan löytänyt.
Olen haalinut neljä McEwanin kirjaa itselleni, harmittaa, kun kaveri on onnistunut hankkimaan sen, jota blogimaailma piti rankimpana.
Aloitin Sementtipuutarhasta, pidin.
McEwanin jälkeen yritin lukea Maria Peuraa, mutta hänen tyylinsä kirjoittaa on niin omanlaisensa, että ei sopinut McEwanin perään, joten siirryin eteisen lattialta löytyneeseen (?) Anaïs Niniin. Kirjan nimi on "Pikkulinnut" ja vaikuttaa hyvältä. Sen jälkeen voikin lukea sitten lisää McEwania tai yrittää niitä kahta Maria Peuraa, joita en vielä ole lukenut.
Viikon erikoinen olkoon kirppariostos, ihana farkkumekko, joka jää pari senttiä vaille, ettei todellakaan mahdu kiinni. Tavoitemekko.
Kierrätyskeskuksessakin käytiin, tytölle taas pari xs-kokoista paitaa; selvästikin joku täällä on liian pieni ja joku taas liian iso.
* Jouluvalmistelut aloitettu lahjojen paketoimisella (muutama vasta)...*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti