Ajattelin yhtenä päivänä, että voisin istua rappusella ja kertoa ohikulkijoille elämästäni jos ne vaikka haluaisi kuunnella.
Ajattelin, että saikohan eräs hän äidiltään nimipäivälahjan. Sitten yritin muistaa koska itse olen viimeksi saanut äidiltäni lahjan. En muista niin kauas.
Ajattelin kuulemaani ajatusta, että kun jokin on sekaisin, ei voi auttaa, koska kaikki on niin sekaisin. Itse ajattelen, että silloin pitäisi nähdä, että on pakko auttaa.
Kohtasin kadulla ihmisen, jonka tapasin huonekalukauppojen kautta. Kun tuo ihminen näki minut, hän lähes halasi minua. Ajattelin, että tuo tilanne olisi muutaman tuttuni pitänyt nähdä.
Ostin joululahjan, joka on täsmälahja saajalleen, mutta ajattelin samalla, että miksi minun pitää ajatella häntä ja olla hänelle kiva, kun hän ei ole minulle antamaansa lupausta pitänyt.
Vastasin viestiin, jossa kysyttiin onko luistimet vielä kaupan. Sovittiin aika ja paikka. Kaksi tuntia ennen sovittua aikaa sain viestin, jossa luki, että menimme kauppaan ja ostimme sieltä. Tyhmä juttu.
Lähipiirissä on kaksi teiniä, joiden olisi kiire saada apua. Miksi hätää ei nähdä siellä, missä se oikeasti on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti