Ihmeteltiin, kuka mahtaa olla kuollut ja osuttiin myöhemmin lehdestä lukemamme perusteella oikeaan.
Talon vanhin asukas, jo yli 80 v.
Vaikka asuimme kymmenen vuotta samassa talossa, en kovin montaa kertaa hänen kanssaan jutellut.
Viimeksi jutellessamme jouduin kertomaan, miten pitkään hän -ainakin- on minun tietojeni mukaan tässä talossa asunut ja muutenkin jutuista huomasi, että dementia alkaa ottaa valtaa.
Sitten sattui kumma juttu, meidän pyykkiä katosi pyykkituvasta ja koska epäilykset osuvat talon kiusanhenkeen, sanoin tytölle, että on pakko mennä katsomaan onko ne roskiksessa. Seuraavana aamuna kun oli roska-auto tulossa. Niinpä me olimme klo 23 myrskysäässä tonkimassa pimeässä roskakatoksessa.
Meidän pyykkejä ei löytynyt, mutta Ailin tavaroita löytyi.
Ensin muutama Nuutajärven kulho ja Arabian lautasia ja venäläisiä lautasia ym.
Jackpot oli kuitenkin metallikeräyslaatikossa; Ritari-kattila, täydellinen emalikulhosetti sekä Sorsakosken aterimia. Lasinkeräyspurkista vielä Nuutajärven kulhojen kanssa samaa sarjaa oleva isompi kulho ja huusin jo mielessäni hurraata. Tyttökin kysyi, että onko tää sun paras dyykkaussaalis.
Saalista sisälle kantaessamme tyttö sanoi, että on surullista, että suku on heittänyt tavarat roskiin, kun ne olivat kuitenkin Ailille tärkeitä. Aili oli elänyt senkin ajan, kun oikeasti oli pulaa hyödykkeistä ja oli siksi sitä säästäväistä ihmistyyppiä.
Olihan niissä pusseissa sellaistakin tavaraa, joka ei meille ollut arvokasta, mutta avasivat Ailin tarinaa hiukan lisää. Olihan hän matkustellutkin: Turkissa, Madeiralla, Virossa, Latviassa, Venäjällä ja Itävallassa ainakin - löytämistämme kolikoista päätellen.
Aili, kun tyttö vielä hiukan kasvaa ja muuttaa omaan kotiin, hän syö siellä soppaa sinun vanhoilta valkoisilta lautasiltasi, niiltä, joiden pohjassa lukee CCCP.
Me pelastimme osan sinun historiaasi joutumasta kaatopaikalle ja lupaamme pitää sitä osaa tarinastasi hyvänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti