Oltiin Ruisrock-reissulla (tilanne nyt: jonkun randomin tupakan tekemä palovamma kämmenselässä - kiitos tungos ja lauantai-illan ilotulitus, jota kaikki kääntyivät pällistelemään, vaikka olivat jo pyrkimässä alueelta pois - ja rintakehä kesii - kiitos kesä 2015 ja juuri Ruisrock-viikonloppuun osuneet hellepäivät- ai ku kiva saldo...) ja kaverin hääräämistä seuratessa pohdin, että pitäiskö sittenkin liittyä Facebookiin.
Mutta problem.
1. Olisko mulla ees kavereita.
2. Pitäs kehittää joku jännä salanimi.
3. En mä semmosta Facebookia kuitenkaan käyttää osais.
Yks hyvä puoli olis kuitenkin se, että vois ärsyttää helposti kimpaantuvaa kaveria "olemalla naimisissa" ties kenen kanssa - siis jos niitä kavereita olis, etenkin leikkisiä kavereita.
Nyt oon sit pohtinut elämääni Facebook-päivityksinä.
Keksin jo niin hyvän, että melkein olis pitänyt tili perustaa.
"Siitä se riemu sitten repesi, kun muistin, että lapselta oli jäänyt kodeiini-yskänlääkettä".
(Sain siis jotenkin hienosti hommattua kesäflunssan Ruissi-reissulla ja kuiva yskä alkoi olla jo ärsyttävä vaiva, kunnes muistin, että yskänlääkettä on jossain. Ja sehän tehosi!)
Tänään olis ollut jonkin "onko pakko mennä suvun tylsiin juhliin"-sisältöisen päivityksen aika, kun eräs suvun vanhimmista soitti ja tiedusteli, että aikooko eno viettää ensi viikolla 70-vuotispäiviään suurinkin menoin.
Sanoin suoraan, että toivottavasti ei.
Sitten kävi ilmi, että tämä sukulainen oli nähnyt enon torilla ja maininnut jonkun toisen sukulaisen 80-v päivät sanoin: "Olis sitten juhlat tulossa". Eno-parkaa ei olla kasikymppisille kutsuttu (tämä paljastui mulle soittaneelle sukulaiselle vasta myöhemmin) ja eno oli kuvitellut, että puhutaan hänen synttäreistään ja oli vastannut: "Kyllä minä kahvit keitän."
Ja nyt sitten puoli sukua on tän väärinymmärryksen johdosta epätietoisina, että onko nyt sit pakko mennä vaikka ei välttämättä haluu... Hauskaa.
Sekin on hauskaa, että kuulen suvun juorut ensi vuonna 80 täyttävältä äitini vanhimmalta serkulta.
Vaikka toisaalta herää kauhistunut ajatus, että kuulunko mä nyt sitten mummukerhoon, kun kasikymppiset soittelee...
No toisaalta, oonhan mä meidän talonkin mummujen kaveri, mikäs siinä sitten.
Taidanpa laittaa rollaattorin tilaukseen. Sukkia osaankin jo kutoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti