Pääsiäisenä tuli hiukan edistettyä siivousta kotona ja sieltä täältä putkahteli esiin yllätyksiä edellisten vuosien suklaamunista.
Meillä ei ole varmaan mitään keräilysarjaa täytenä, ei edes kaikkia Hello Kittyjä, vaikka niitä on saanut kerätä rauhassa monta vuotta. Koko sarjaan kuuluu 36 erilaista hahmoa, meillä on 24.
Ikivanhoja Kinder-sarjoja; kilpikonnia, krokotiilejä, norsuja ja delfiinejä mulla ei ole ainuttakaan täytenä, ainakin yksi puuttuu kaikista.
Aloin superjärjestelmällisenä ihmisenä (not) kasata sarjoja omiin pusseihinsa, jotka sitten pakattiin isoon purkkiin.
Kommentoin pojalle, että näin meidän pitäisi käydä koko kämppä läpi, järjestelmällisesti, lajitellen.
Lisäsin: "Ja pussittaa kaikki meidän tavarat - Tuolla pussissa on Riikka Pulkkisen kirjat - jne."
Ajatus on kieltämättä melko houkutteleva. Kaikki tavarat olis lajiteltuina minigrip-pusseihin, joita sitten olis seinustat täynnä, siisteinä pinoina toki.
Mä todellakin harkitsen.
Kysymys: Montako versiota Riikka Pulkkisen kirjasta "Totta" ihminen tarvitsee?
Vastaus: Kolme.
Selitys: 1. Se ensimmäinen versio kirjasta, kovakantinen. 2. Serla-kampanjasta toinen kovakantinen, siksi, että jos se vaikka olis se uusi, täydennetty painos, jossa on lisäluku. 3. Pokkariversio kirpparilta, halpa ja kaunis, päädyt punertavat. Ja kannessa teksti: "Sisältää uuden luvun."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti