Vanhenemisesta jne.

Mulla on ollut onni löytää itselleni sielunsisar.
Jos mulla ei olis plakkarissa kasaa määräaikaisia työsuhteita, pätkää pätkän päälle, en olisi koskaan kyseistä henkilöä kohdannut.
Joskus voi siis sanoa, että töissä käyminen kannattaa.
Kummallista on se, että ensivaikutelmani ko. henkilöstä oli melko huono. Voin asian täällä mainita, koska olemme puhuneet ystäväni kanssa tästä.
Töissä samoissa vuoroissa ollessa tuli onneksi tutustuttua paremmin ja huomasin, että tässähän on ihan loistava tyyppi ja niin samanlainen kuin minä. Nykyään hän on ainoa henkilö tuosta työpaikasta, jonka kanssa pidän yhteyttä eikä meitä määrittävä termi ole "entiset työkaverukset" vaan "ystävykset". Näin minä asian koen.
Erityistä: Tälle henkilölle voin kertoa oikeastaan kaiken ja hänen seurassa ei mitään tarvitse hävetä.

Palataan tarinan alkuun vielä lopussa, mutta tässä pohtiessani huomasin, että mulla on parikin sellaista kaveria, jotka on lopulta nousseet jostain porukasta erityisesti esille, vaikka aluksi olisi tuntunut siltä, että ei ikinä.
Olin kauan sitten kurssilla, jossa nuoria osallistujia oli aika vähän. Me nuoret sitten hitsauduttiin iän vuoksi yhteen ja vietin yhden nuoren pojan kanssa hiukan enemmänkin aikaa. Enää en kyllä muista, että miksi niin kävi. Hänellä oli tiivis kaveriporukka, johon pääsin tutustumaan eräänä vappuna. Joukossa oli tyyppi, jonka hääräämistä tuli katsottua varmaan hiukan paheksuenkin, mutta nyt hän on ainoa tuosta kaveriporukasta, jonka kanssa olen tekemisissä. Hyvä niin.
Ja hyvä, että voi antaa ihmisille tilaa ja aikaa, ettei tarvitse tuomita lopullisesti ensimmäisen tapaamisen perusteella.
Erityistä: Tämä henkilö pitää omalla tavallaan huolta, taustalta, mutta kuitenkin. Ja hänen kanssa on hauskat jutut.

Mulla oli reilut kymmenen vuotta kaverina henkilö, jonka parhaan kaverin kanssa olin joskus hetken aikaa tekemisissä ja joka oli ollut erään sukulaiseni entisen poikaystävän kanssa samalla luokalla. Täysin riittäviä syitä alkaa jutella toisen kanssa ja niin tämäkin henkilö sai tilaisuuden kuulua elämääni. Hän on vaan nyt itse mitään selittämättä häipynyt elämästäni takavasemmalle ja syy ei todellakaan johdu minusta, vaikka hankala luonne olenkin.
Erityistä: Tämän tyypin kanssa oli tosi hauskaa, mutta tämä henkilö myös sai mut raivon partaalle.

Mulla on myös sellainen kaveri, jonka kanssa osuttiin laivalla samaan pöytään ja ollaan yhä ystäviä. Kohtaamisestamme on melko pian 20 vuotta. Tätä ei varmaan saisi edes sanoa ääneen...huh, mihin ne vuodet meni.
Erityistä: Pitää huolta ja ruokkii, houkuttelee kylään taikasanalla kirpparit. Oikeastaan kaikesta voidaan hänenkin kanssaan puhua. 


No, olin tekemisissä tutun kanssa, jonka äiti on muuttanut maatilalta rivitaloasuntoon vanhuuden myötä.
Kysyin, että mites se teidän äiti siellä uudessa asunnossaan pärjää.
Vastaus oli riemastuttava: "Hyvinhän se, koko ajan on kaikenlaisia eläkeläisten rientoja."

* oivallus*

Kerroin tuosta asiasta hyvin innostuneena tässä postauksessa ensimmäisenä mainitulle ystävälleni. Muutamia tunteja myöhemmin sain tekstiviestin: "Innostuin täysillä siitä eläkematkailuideasta. Mieti bussimatkoja mielenkiintoisiin kohteisiin puoli-ilmaiseksi. Tuuriin, laivalle, Pietariin ym. Meille tulee kiire."
Juuri näin, nyt tässä vaan odotellaan vanhenemista, laukut on jo pakattu.

Tässä postauksessa neljäntenä mainitsemani ystävä kertoi mummostaan, jolle vanhenemisen hyväksyminen oli vaikeaa. Mummo oli saanut rollaattorin, mutta ei halunnut käyttää sitä, koska sitten tytöt kaupassa luulisivat häntä vanhukseksi.
Ikää mummolla on reilut 80 vuotta. :)