*****

Käytiin tytön kanssa katsomassa Puhdistus.

Itku alkoi mulla hiukan aikaisemmin kuin tytöllä, mutta lopulta itkettiin molemmat.

Itkettiin loppuun asti.

Kaikki muut lähti lopputekstien aikana pois, mutta me itkettiin ne loppuun, vahtimestari kävi jossain vaiheessa hienovaraisesti kurkistamassa tilannetta ja vetäytyi kun huomasi, että itku oli kesken... :/

Aulassa oli hilpeitä ihmisiä odottamassa seuraavaa, erihenkistä elokuvaa, olipa erikoista kulkea voimakkaassa tunnelatauksessa ko. tilan läpi.

Meitä oltiin vastassa ja sanoin heti auton oven avattuani, että me ollaan sitten molemmat itketty.
Saatiin aikaa ja tilaa surra surut loppuun.

Elokuva oli hieno.

Visuaalinen.

Rakkaustarina nousi elokuvassa paremmin esiin kuin kirjassa ja ehkä hyvä niin.

Luimme netistä muutamia arvioita ja keskusteluja elokuvasta ja ei voi kuin ihmetellä sitä, millaisessa maailmassa jotkut ihmiset elävät ja miten näkevät asioita.

Emme kokeneet, että väkivallalla ja seksillä olisi mässäilty, vaan ne nyt kuuluivat tuohon elokuvaan juuri tuollaisina. 

Elokuvassa oli kyse pitkälti siitä, mitä kaikkea Aliide oli valmis tekemään rakkauden vuoksi.

Hämmästyttäviä ja hämmentäviäkin valintoja, mutta rakkaus oli Aliidelle pakkomielle.

Elokuvan lopussa Aliide tavallaan sovitti asiat.

Elokuva oli erittäin hyvä, hyvin tehty ja koskettava.

Raaka ja julma toki, mutta hyvä.

Suosittelemme.

Se tosin harmitti, että elokuvassa puhuttiin suomea, eestiä sen kaiken järjen mukaan olisi pitänyt olla.

Tätä elokuvaa ei sitten kenenkään tarvitse meidän kuullen tulla arvostelemaan. Loistava se oli. Piste.

Ja tytölle piti elokuvan jälkeen sanoa, että älä anna koskaan kenenkään tehdä sulle mitään sellaista, mitä et itse halua.