...muutama ihminen istuu pankissa ja mun mummula myydään.
Mun elämässä on nyt ihminen, joka sanoi, että eihän mummuloita myydä, ne pidetään suvussa, kun kuuli, että meidän mummula on myynnissä.
Olen täysin samaa mieltä.
Mummula on ainoa paikka mun lapsuudessa, johon liittyy muistoja turvasta ja huolenpidosta.
Nyt on sellainen olo, että mulla ei ole enää mitään.
Huomenna tulee viikko siitä, kun sain tiedon talon myymisestä.
Olen sen jälkeen saanut nukuttua vain yhtenä yönä ns. kunnolla, muuten on menty 3 - 5 tunnin unilla.
Kauankohan tällaista jaksaa.
Moni joutuu jopa itse myymään lapsuudenkotinsa, esim monet työtoverini. Suuri osa ihmisistä on monen polven kaupunkilaisia, joilla ei ole "mummulaa". Isovanhemmat ja vanhemmat ovat asuneet vuokra-sunnoissa. Kaikilla ei ole edes muistoja, ei ainakaan hyviä muistoja. Tunnen myös ihmisiä, joiden mummulat tai lapsuudenkodit ovat jääneet rajantakaiseen Karjalaan tai ovat jopa toisella mantereella,kuten eräällä muutama päivä sitten tapaamallani nuorella miehellä Ghanassa.
VastaaPoistaSinä sentään olisit voinut ostaa mummulasi itsellesi. Ä
Ei tullut mieleen, että veljesi myi lapsuudenkotinsa itse? Se nyt on ihan sama, mitä jotkut muut ihmiset on, mä mietin nyt asiaa ihan omasta näkökulmastani. Helvetit ovat henkilökohtaisia, ei vertailukelpoisia, niinkuin erään bloggaajan blogissa lukee. Et sitten muista, että isäni on jättänyt lapsuudenkotinsa rajantakaiseen Karjalaan? Periaatteessa mun toinen mummula on siellä siis.
PoistaMikä sellainen ihminen on, jolla ei muistoja ole?
Ja kuule, olin sunnuntaina lapseni kanssa kaupassa ja näytin hänelle yhden pojan ja sanoin, että tuo tuossa on ollut lapsisotilas.
Se sitten vielä, että monopolirahallako olisin ostanut? Tai ehkä afrikan tähden rahoilla?
Poikkeuksellisesti nyt julkaisen sun kommentin.