-->

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Isossa sairaalassa ( eli Rakasta rintani ruhjeille )

pakosarjaa

Isossa sairaalassa on nyt käyty.
Vieläkin väsyttää ja jotenkin ajatukset on vielä sekaisin ja jäsentelemättä.

pakosarjaa

Voin kai kuitenkin silti kertoa ihan suoraan, että hiukan reilu kolme viikkoa sitten toisesta rinnasta löytyi patti.
En käytä sanaa kyhmy, koska se kuulostaa niin paljon pahemmalta.
Patti löytyi niin, että mun käsi vaan sattui osumaan siihen päälle.
Seuraavana päivänä kävin terveyskeskuksessa, aika omalääkärille seuraavana päivänä. 

pakosarjaa

Omalääkäri sanoi, että patti on sellainen, että se täytyy tutkia. Omalääkäri sanoi myös, että hänelle tuli paha mieli ja ottaisi patin itselleen jos voisi, koska hänellä on enemmän ikää ja parempi elämäntilanne, joten kestäisi tilanteen paremmin. Jep, mulla on ihana omalääkäri.
Omalääkäri teki sitten lähetteen isoon sairaalaan.

pakosarjaa

Seuraavan viikon alussa aika tuli ja odottelua oli kaksi viikkoa.
Avecin saamiseksi tehtiin viritys jos toinenkin, mutta lopulta mukaan lähti juuri se henkilö, joka varmasti oli mun kannalta paras siihen hommaan. 


pakosarjaa

Kyse oli mammografiasta ja rinnan ultraäänestä ja kerros, jossa tutkimus tehtiin, oli tosi ankea ja pimeä ja käytävällä oli "piristävä" taulu, jossa kerrottiin rintasyövän hoidon vaiheista.
Vielä siinä käytävällä oli epätodellinen olo, en mä oikeesti oo täällä, tää ei tapahdu mulle.
Niinä viikkoina, jotka jouduin tutkimuksia odottelemaan, jouduin varmistelemaan muilta, että onko nyt niin, että mulla epäillään vakavaa sairautta.
Silti puhuin suoraan syövästä ja sen mahdollisuudesta, mutta näköjään aika kovat suojamekanismit oli päällä,
ihminen on erikoisesti rakennettu kokonaisuus.
Mun suurin pelko ennen tutkimuksia oli se, että patti katoaa ja menen sairaalaan turhaan.

Sitten se tutkimushuoneen ovi aukesi, ensin mammografia, sitten ultraus ja koepalat.
Mammografian ja ultrauksen välissä mut jätettiin huoneeseen yksin viideksi minuutiksi ja siinä oli paniikki lähellä.
Mulle oltiin sanottu, että lääkäri katsoo kuvat noin viidessä minuutissa ja jossain vaiheessa tajusin, että mun takana olevassa monitorissa on kello ja kurkin sitä ja yritin pohtia koska viisi minuuttia on mennyt.


pakosarjaa

Lääkäri oli ensin sitä mieltä, että kyse on kystasta, mutta kasvain se kuitenkin oli, todennäköisesti sidekudoskasvain ja näyttää kiltiltä.
Yllätys oli se, että molemmilla puolilla on samanlaiset.
Ohutneulanäyte tehtiin paikallispuudutuksessa ja puuduttaminen sattui. Olin kuitenkin sen verran fiksu, että pyysin, että ottavat toisen puolen pienemmästä patista näytteen samalla reissulla, eli päätin vaan kestää sen toisenkin piikin.
Ohutneulakapistus piti kovan pamauksen, se oli kuulemma kuulunut kahden suljetun oven läpi käytävälle, missä kaveri odotteli mua.
Koko tutkimus kesti tunnin ja tutkimuspöydältä noustessa se realismi sitten iski, tuli heikko olo.
Käytävällä kaveri sanoi, että tärisen näkyvästi.

Ko. päivästä ei kauheen selkeitä muistikuvia ole. Seuraavana yönä todellakin väsytti.
Koepalojen vastaukset tulee ensi viikolla.

Ja mustelma tuli, molempiin, mutta toisessa paljon pahempi...

pakosarjaa

4 kommenttia:

  1. No huh :( Toivotaan parasta!
    Mä aina mietin, että millaiset ne patit ovat.. mulla kun on ollut niitä patteja koko elämän. Mä oon yks pattirinta. Mistä sen tietää milloin patit muuttuu pahoiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, mun mielestä kyhmy kuulostaa kauhean epämääräiseltä. Toi mikä mulla tuntuu ihan selkeästi, on ihan sileä ja jotenkin tarkkareunainen. Ja koko oli jotain 2-3 senttiä, mun mielestä kyhmy kuulostaa isolta. Sit kun googlettelin, niin just sellaisia pikkuisia rintasyöpäpatit on. Musta se oli outoa, kun se lääkäri sanoi, että hänen piti mennä sisätautipuolelle, mutta ei oppinut lukemaan röntgenkuvia, joten päätyi tälle puolelle. Sit kun mä vilkaisin sitä ultrausmonitoria, niin siinä näkyi harmaita ja valkoisia viivoja ja joukossa pari mustaa läiskää, miten se sitten jotain sellaista osaa lukea! :o

      Poista