Kävin kirpparilla.
Oman pöydän tuskallisen siivousoperaation jälkeen päätin hiukan kierrellä ja katsella olisiko jotain meidän tavaroita kulkeutunut vääriin pöytiin.
Eräässä pöydässä oli vaikka mitä hienoja lasiesineitä ja vanha nainen hinnoitteli pöytään lisää tavaraa.
Hinnat olivat hyvin alhaiset.
Nainen sanoi, että tarkoitus on vain päästä tavaroista eroon, ettei seuraaville sukupolville jää ongelmajätettä.
Juttelimme aika kauan ja lopulta lähdin, kommentoin, että oli kiva tavata.
Jatkoin kiertämistä ja sama vanha nainen oli taas edessäni, hänellä oli toinenkin pöytä samalla kirpputorilla.
Ja taas jäin juttelemaan.
Lopulta nainen sanoi, että hän voi tarjota minulle kahvit, koska hänellä on kahviaika.
Suostuin tarjoukseen.
Juttelimme vielä kahviossa lisää elämästä ja ihmisistä.
Ikäeroa meillä on 40 vuotta. Ei se mitään haitannut. Nainen kertoi minulle asian, joka sai hänelle vedet silmiin ja minä kerroin miten elämä yllättää aina silloin kun hetken luulee, että asiat on hyvin; kerroin rinnastani keväällä löytyneestä kasvaimesta. Puhuimme vaikka mistä.
Suklaakakkukin oli oikein hyvää.
Kiva tapaaminen, lisää tällaista. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti