Pääsiäislomalla pikainen Fida-käynti poiki Pauliina Rauhalan Taivaslaulun hintaan 3,50.
Ilmoitin löydöstä Taivaslaulun jo lukeneelle kaverille, joka kehotti lukemaan kirjan, jotta voidaan vaihtaa ajatuksia siitä. Kaveri on tulossa huomenna käymään, joten otin kirjan työn alle.
Nopea vilkuilu loman aikana toisella paikkakunnalla osoitti, että kirja vaikuttaa nopeasti luettavalta ja kun kotiin päästyä aloin lukea, vaikutelma osoittautui todeksi.
Viimeinen luku on lukematta vielä, mutta lisäsin tuossa samalla kirjan jo luettujen listaan.
En sano että olisi huono kirja, päinvastoin, mutta mulle juuri tällä viikolla ja tässä elämäntilanteessa aivan liian rankka.
Eilen kirjan pahimpia kohtia lukiessa itkin ja itkin - enkä oikein tiennyt mitä itkin.
Ehkä tämä pitää joskus lukea uudestaan kun oma tilanne on parempi, mutta sen verran tämä nyt on hallussa, että huomenna voidaan kaverin kanssa ajatuksia vaihtaa. Muutaman kirjablogin postaukset Taivaslaulusta myös lukaisin mielenkiinnosta.
Ja nyt sen viimeisen luvun pariin.
***
Huomenna äidin kuolemasta 2 vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti