Pieni, nopea kirja, 119 s.
Outi Hukki: Rubiinikengät
Kirja on vuodelta 1995 ja sen lukee muutamassa tunnissa. Haalittu meille jostain tapahtumasta, josta sai ilmaisia kirjoja.
Kertoo lapsen syövästä ja olen varmaan jotenkin päästäni vialla, mutta ei ollut tarpeeksi synkästi kerrottu mun makuun.
Toi onkin outo ajatus - joskus oltiin katsomassa Juoksuhaudantie elokuvissa ja sen jälkeen itkin kadulla, että ei se voi mennä noin, ei se voi mennä noin.
Mun äiti totesi: "Arvasin, että toi on liikaa sulle."
Eli mä järkytyn ja itken ja itken ja järkytyn, mutta sit kuitenkin elämys / tunne on vajaa, ellei se järkytä riittävästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti