Päivitys

Sain luettua pitkään kesken olleen Kreetta Onkelin Beigen. Tarinassa olisi pysynyt varmaan paremmin perillä, mikäli lukusessioiden välillä ei olisi ollut jopa kuukausien taukoja,..
Nopeammin, parissa päivässä, sitten taas tuli luettua Asta Lepän Sinä et hävinnyt.
Kirjoja yhdistää se, että molemmissa kuolee mies.

Hetkellisesti on univaikeuksia, kun on isoja, hankalia asioita hoidettavana.
Viikonloppuna käväisin kaverin perheen mökillä, tarkoitus oli olla pitempäänkin, mutta tapahtui asioita, joiden perusteella toinen kaveri oli sitä mieltä, että tulee hakemaan minut pois.
Olin lähtenyt mökille juurikin siinä tarkoituksessa, että upeissa maisemissa luonnon keskellä saan hetken hengähtää ja unohtaa ikävät asiat hetkeksi.
Perjantaina pohdittiin nukkumisjärjestelyjä ja kaverin äiti tarjosi omaa sänkyään nukkumispaikaksi "kun sinä varmaan nukut meitä pitempään". Totesin, että olin ajatellut, että voisin nukkua saunalla, koska minulla on univaikeuksia, eikä ole kenenkään kannalta kivaa, jos muut yrittävät nukkua ja minä valvon vielä kolmelta. Totesin, että vaikka yrittäisin nukahtaa, se ei nyt onnistu.
Mainitsematta jäi, että univaikeuksia oli siinä vaiheessa ollut kolme päivää.
Aamulla heräsin - tosin puhelimen herätykseen - klo 10. Yhdelle kaverille olen lähettänyt tekstiviestin klo 10.08.
Sitten heräilin rauhassa, tutkin, mitä laittaisin päälle ja harjasin hiukset. Ulos päästyäni totesin, että kaveri on laiturilla ja menin sitä kautta.
Sisälle ylös mökkiin pääsin n. klo 11 ja kaverin äiti totesi ensisanoikseen, että ei ihme, jos on univaikeuksia, tuo rytmi on täysin epänormaali ja se pitäisi kääntää normaaliksi.
"Tuo ei ole normaalia".
Hetken kuuntelin sohvan reunalla epäuskoisena ja kysyin toki mielipidettä siitä, moneltako sitten pitäisi herätä ja sain neuvon, että viimeistään yhdeksältä. Totesin, että nyt olin kyllä herännyt klo 10 ja kävin laiturillakin, mutta kaverin äiti pudisteli päätään ja sanoi itse olleensa laiturilla pitkään. Eli kun hän ei sattunut olemaan siellä samaan aikaan, en mitenkään ole voinut olla hereillä. Toki olisin voinut näyttää puhelimestani klo 10.08 lähetettyä tekstiviestiä, mutta melko lapsellista se olisi ollut.

Sitten sain kuulla, että olen mennyt tällaiseksi, kun minulla ei ole elämässäni mitään, voin tehdä mitä huvittaa ja lapseni ovat sen ikäisiä, että hoitavat itse itsensä.
Ja sitten: "Lehdissä on paljon juttuja vanhemmista, joita lapset hoitaa kun vanhemmat vain makaa."
Eli melko nopeasti ja vain yhden aamun perusteella vedetty johtopäätös, joka sattui olemaan harvinaisen väärä.
Itku tuli ja totesin, että kunpa tietäisit puoletkin asioista, joita meille on sattunut muutaman vuoden sisällä ja että eipä lapset mua hoida kun toisella lapsella on ihan omiakin ongelmia.
Ja sitten lähdin ulos.
Lähetin parille kaverille viestiä, ja toinen tosiaan totesi, että lähtee hakemaan minua - reilun 100 km:n päästä. Oma autoni oli siis 50 km:n päästä mökiltä, matkan puolessa välissä.
Toinen kaveri totesi myöhemmin, että minun elämässäni on sellaisia asioita, jotka ei missään nimessä kuulu tuon kaverin äidille, joten hän ei voi pitää perusteluna kommenteilleen sitä, ettei tiedä, eikä omien sanojensa mukaan arvostelisi, jos tietäisi.

Enpä tiedä mikä oli tuon purkauksen syy ja perustelu, mutta erikoiselta tuntui ja en oikein pääse tuosta yli.

Kyydin oman auton luokse sain ja kumma kyllä, loppuilta meni mustikkametsässä - no, ehkä tuon kokemuksen jälkeen oli ihan hyvä, että sai vähän muuta ajateltavaa.