Kirjapäivitys

Taas muutama kirja luettujen listaan.
Eilen minulta kysyttiin montako kirjaa luen viikossa.
Hämmästyttävä kysymys.
Totesin, että välillä on tosi pitkiä taukoja lukemisessa.
Niinkuin onkin, liiankin pitkiä.
Enemmän on kirjoja, jotka pitäisi lukea kuin kirjoja, jotka olen lukenut.
Mutta jotain ihmeellistä oli kysyjän mukaan siinä, että tuon Nainen junassa -kirjan ostin lauantaina kirpparilta (3e) ja tiistain ja keskiviikon välisenä yönä luin kirjan loppuun.

Nainen junassa - niin...
Kirja, josta yksi tuttu minulle puhui ja ajattelin, että ehkäpä tuokin kirja pitää saada, vaikka ei ihan heti näyttänyt sellaiselta kirjalta, joita minä luen.
Olin lauantaina kaverin kanssa Vantaalla Lanttilassa (liian iso nykyään!) ja siellä tuo kirja sitten oli, hyvin edulliseen hintaan, ottaen huomioon, että kirja on viime vuonna ilmestynyt eli aika uusi.
Minulle kävi samalla tavalla kuin joillekin kirjabloggareille lukemani perusteella - koko ajan oli pakko lukea lisää, vielä yksi luku, vielä vähän.
Pohtia pieniä, sinne tänne ripoteltuja vinkkejä.
Mutta sitten, n. 60 s ennen loppua sain aika selvän kuvan siitä, mitä on tapahtunut ja kirja jotenkin lässähti.
Lopussa ei ollut mitään erikoista kliimaksia, joten hyvin alkaneen ja hyvin kuljetetun tarinan loppu oli hämmästyttävän vaimea - olihan sitä loppua kovasti yritetty nostaa ja kyhätä, mutta ei se juurikaan puhutellut tai yllättänyt.
Tai sitten mussa on vikaa...

Kesän telkkaritarjonnan parhaimmistoa oli HBO:n Olive Kitteridge, hahmossa oli kovastikin tuttuja piirteitä...hmm...
Viime viikon keskiviikkona kuulin, että Olive Kitteridge on myös kirja.
Kuinka ollakaan, jo lauantaina omistin ao. kirjan, kun se löytyi Kontulan kierrätyskeskuksesta.
Ja vain 50 snt, loistavaa.

Loppukesää vietettiin siis Helsingissä, viiden päivän reissuun kuului kaupungilla kävelemistä, elokuvissa käyminen (Suicide Squad), kehutun Friends & Brgrs:n testaaminen, metsäretkeilyä (juoksuhautojen ja ojien pohjien rämpimistä ja luolaston tutkimista mekko päällä), luontoretkeä ja tosiaan muutama kirpparikäynti.
Luontoretken pahinta antia oli ötökät, pistot ei sattuneet niin paljon kuin muutaman viikon takainen ampiaisenpisto, mutta jälki oli paljon rumempaa.

Nyt on taas palattava arkeen, aamulla olin pahalla mielellä, nyt en enää ihan niin pahalla mielellä.
Kesän havainto on ollut se, että minä kuuntelen kavereiden murheita ja keskustelen, kysyn, herätän ajatuksia ja näkökulmia...ehkä. Ja sitten ne, joita kuuntelen, ei aavista lainkaan, mitä minun elämässäni on meneillään. Toki itsekin voisin puhua, mutta olen siinä tilanteessa, että joudun valitsemaan, mitä kenellekin kerron.