... sanoi yksi nuoruusaikaisista kavereistani kun kerroin toisen kaverin kanssa, miten hänen äitinsä autoon oltiin murtauduttu ja kaikki muut, paitsi Joel Hallikaisen kasetti oltiin varastettu.
Mutta nyt musta tuntuu, että Joelissa on jotain vikaa.
Luin siis elämäni toisen Haahtelan, Katoamispiste oli tuo kirja nimeltään.
Ja häiritsi, kun käytännössä tarina oli aivan sama kuin Perhoskerääjässä.
Kovasti taas etsittiin jotain ja matkustettiin vastausten perässä ja kun Perhoskerääjässä vaimo oli pitkällä työmatkalla ja poissa päähenkilön luota, tässä kirjassa sitten taas muisteltiin vaimon kanssa vietettyä aikaa - kun nyt oli esteenä avioero.
Molemmissa kirjoissa keskeisessä asemassa on kortti, kirje tai paperilappu, jossa on nimi tai osoite tai nimi ja osoite.
Mitä ihmettä, miksi sama tarina pitää kirjoittaa uudestaan hieman eri juonella ja hieman eri henkilöillä.
En ymmärrä.
Kirja kertoo osittain faktoihin perustuen, osittain fiktioon perustuen kirjailija Raija Siekkisen tarinaa.
Tästä tuli mieleen Anja Kaurasen Syysprinssi, kirja, johon ihastuin ja hain kauan ennenkuin se viimein joltain kirpparilta tuli vastaan.
Syysprinssi kertoo kirjailija Harri Sirolan ja Anja Kaurasen nuoruuden aikaisesta rakkaudesta.
Laskin eilen, että hyllystäni löytyy viisi Haahtelaa.
En ehkä ihan heti lue kolmatta Haahtelaa, vaan annan tämän lievän ärsyyntyneisyyden hieman hiipua - en ole vielä valmis lukemaan samaa tarinaa eri nimellä kolmatta kertaa peräkkäin - toki toivon, että seuraavassa työn alle otettavassa Haahtelassa olisi uusi, erilainen juoni.
Laitetaanpa pieni näyte vielä:
" Lotta katsoi ohitseni, musta poolopaita kiristyi hänen kaulalleen, enkä tiennyt olisinko halunnut koskettaa vai loukata häntä. Sitten tunsin hänen sormensa, jotka puristivat varovasti kättäni. Miten pitkään ne olivat jo olleet siinä?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti