Taas luin

Luin tänään elämäni ensimmäisen Wallanderin. Hyllyssä niitä on useita, mutta tämä on ensimmäinen, joka tuli luettua. Kirja saatiin eilen kylillä olleesta kirjatapahtumasta, ja tyttö totesi illalla, että tämän kirjan lukee varmaan nopeasti.
Heräsin aikaisin aamulla mennäkseni verikokeeseen ja kun sen jälkeen väsytti, ajattelin, että voisi lukea jotain sen sijaan, että alkaisi häärätä vaikkapa kotitöiden parissa.
Päätin testata miten nopeasti "Haudattu" on luettavissa ja pari tuntia meni. Sivuja on 174.
Tämä on siis tosiaan ensimmäinen lukemani Wallander, elokuvan muodossa Wallandereihin on kyllä sitäkin hartaammin perehdytty.

Toinen tällä viikolla lukemani kirja on Yön 30-vuotisen uran kunniaksi tehty kirja, tänä vuonnahan juhlitaan bändin 35-vuotista uraa.
Syy kirjan lukemiseen tuli hieman monimutkaisen kuvion kautta, tämä kirja on kuitenkin hyllyssä monen muun tapaan pitkään odotellut.
Eli tutkin aina välillä erään bändin tekemisiä, koska eräs tuttu soittaa ko. bändissä.
Tämä bändi oli ollut soittamassa tapahtumassa, jossa esiintyi myös Jussi Hakulinen Duo.
Jotenkin sitten päädyin katsomaan YouTubesta JH Duon biisejä ja sivupalkissa oli Varietee 83:n videoita. Varietee 83 -nimi tuli myös bongattua kesällä jonkin tapahtuman mainoksesta, mutta ei herättänyt suurempaa mielenkiintoa sillä hetkellä, koska en tiennyt bändistä mitään - vaan miksi en googlettanut heti, siinäpä kysymys.
No, nyt sitten katselin Varietee 83:n videoita YouTubesta ja yllätys oli melkoinen, kun bändin riveissä oli kaksi vuosien takaa tuttua tyyppiä ja myös itse Jussi Hakulinen.
Tästä seurasi tapahtumaketju, jonka myötä etsin lisää tietoa Varietee 83:sta ja samoin Jussi Hakulisen tuoreimmista vaiheista.
Ja tietoa kertyikin nopeasti.
Tämä taas johti siihen, että ajattelin, että jos mahdollista, haluan tietää lisää ja silloin tartuin tuohon Yön historiikkiin.

Yö on se bändi, josta innostuin ihan ensimmäisenä.
Vasta sitten tuli Dingo.
Yön ekan levyn, Varieteen, ilmestyessä olen ollut ekalla luokalla koulussa.
Luokkakaverini isosiskolla oli kyseinen levy, ja se nauhoitettiin minulle kasetille.
En tiedä, mitä tapahtui, mutta jossain vaiheessa sain mielenhäiriön, ja nauhoitin kasetille jotain muuta. Vuosia myöhemmin menin käymään paikkakunnalla, jossa ekaluokkalaisena asuin ja pyysin taas samaa henkilöä, entistä luokkakaveriani nauhoittamaan siskonsa levyn minulle kasetille.
Nyttemmin minulla on Varietee myös rehellisesti kaupasta ostettuna cd:nä.

Varietee on Yön paras levy.
Nykyinen humppa-Yö on melko kaukana siitä Yöstä josta pikkutyttönä innostuin, mutta silti olin innoissani, kun kesän alussa tuli tilaisuus päästä Yön yksityiskeikalle erään firman juhliin.
Uusimpia Yön levyjä minulla ei ole, mutta nyt harkitsen levyhyllyn laajentamista, sillä tätä tarinaa tutkiessani löysin uusia helmiä - tietysti Hakulisen tekemiä.

Tästä aiheesta kirjoittanen vielä lisää.
Oletan, että melko monelle on käynyt samoin kuin minulle, eli kaikki uudemmat Yön biisit kuulostaa samalta, ja se humppakomppi on lähinnä rasittava. Eli bändin vaiheita ei jaksa enää kovin intensiivisesti seurata ja tuotannon helmet jää havaitsematta. Sääli.

Tällä hetkellä omat ajatukseni ovat lähinnä ristiriitaiset.
Yön tarinasta tuli lisää tietoa Rantasen ja Lindholmin kirjan luettuani ja muutaman biisin tarinat avasivat biisit ihan toisella tavalla.
Tuli sellainen olo, että jos jokaisen Yön biisin takana on tällaisia tarinoita, haluan tietää ne kaikki.
Mutta samalla tuli sellainen olo, että osittain surullisetkin tarinat muuttivat suhtautumistani niin, että en enää ikinä voi suhtautua Yöhön mitenkään - nousee liikaa tunteita pintaan.
Mutta onneksi tämä on nyt tuore kuohuntavaihe, joka tulee laimenemaan.

Kirjan lukeminen aiheutti sen, että aloin ymmärtää nyky-Yötä paremmin ja sen, että Jussi Hakulinen nousi entistä suurempaan arvoon minun maailmassani.
Olen aina ollut niitä ihmisiä, jotka ajattelevat, että Joutsenlaulua ei saa laulaa kukaan muu kuin Jussi Hakulinen.
Jäsentelen ajatuksiani jonkin aikaa, mutta palaan tähän aiheeseen vielä.