Lisäsin taas kaksi luettua kirjaa listaan.
Ensin luin lukuhaasteemme kategorian Suomalainen naiskirjailija.
Tähän valikoitui puolivahingossa Eppu Nuotion
Mutta minä rakastan sinua,
joka sattui lojumaan eteisessä oltuaan mökkireissulla mukana,
mutta lopulta mökillä ei tullut luettua mitään - tabletilla tuli
kyllä pelattua Angry Birdsiä sitäkin enemmän.
Aiemmin olen lukenut Eppu Nuotiolta Neitsytmatkan,
josta tykkäsin aika paljon.
Odotukset olivat siis korkealla, mutta jouduin hiukan pettymään.
Kirjan lukeminen kesti "liian kauan".
Jotain hyviä oivalluksia ja ilmauksia kirjassa oli,
mutta ei tämä kyllä kokonaisuutena saanut hurraata huutamaan.
Oma elämäntilanteeni on nyt sellainen, että selviytyäkseni joudun
aika paljonkin pakenemaan kirjojen ja telkkarin maailmaan,
johonkin sellaiseen, joka kannattelee edes jotenkin ja
antaa edes hetkeksi muuta ajateltavaa kuin elämän realiteetit.
Siitä syystä aika pian valitsin taas seuraavan lukuhaasteen kategorian,
tällä kertaa vuorossa oli kategoria Lasten- tai nuortenkirja tai kirja omasta
lapsuudesta / nuoruudesta.
Valitsin Astrid Lindgrenin Mio, poikani Mio.
Oikeasti olisin halunnut lukea Kerstin Thorvallin Hyvänyön satuja tai
jonkun Inger ja Lasse Sandbergin Peukku -kirjoista,
mutta kyseiset teokset olen lukenut monta kertaa... liian monta. 😄
Kirjahyllyssäni on pitkä rivi Astrid Lindgrenin kirjoja lapsuudestani,
mutta jostain syystä Mio, poikani Mio oli äidiltäni jäänyt hankkimatta
ja ostinkin sen itse myöhemmin Huuto.netin kautta.
No, millainen lukukokemus sitten oli... vähän pettymys. *toistaa itseään*
Ei tämä kyllä paras Astrid Lindgrenin teoksista ole, mutta tulipahan luettua.
Seuraava kategoria on jo työn alla.
Taas tuli valkattua aika pitkälti hetken mielijohteesta eteisessä lojuva kirja
ja aluksi se tuntui virheeltä. Mutta palaan asiaan myöhemmin,
kirjan kokonaan luettuani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti