Vuoden viimeiset päivät ovat nyt käsillä ja lukuhaasteen
loppu häämöttää.
Olin eilen kaverin kanssa koiralenkillä ja hän sanoi
tarkastaneensa lukupäiväkirjastaan, että on lukenut
vuoden aikana viisi kirjaa. Tuntui olevan vähän pettynyt.
Itse olen myös melko pettynyt vuoden saldoon, välillä
on ollut pitkiäkin kausia, kun lukeminen ei vaan ole sujunut.
Sain kuitenkin taas yhden kategorian suoritettua.
Kirja, joka on pitänyt jo kauan lukea.
Tähän valitsin hyllystä Eve Hietamiehen "Puolinainen",
jota en mielestäni ole aiemmin lukenut.
Kirja on vuodelta 2002.
Kirja kertoo lapsettomuudesta, oikeastaan keskenmenoista.
Jotenkin tämän tyylisen kirjan olettaa kulkevan tiettyä
rataa ja näin ollen myös aavistelee koko ajan mitä lopussa
tapahtuu.
No tässäpä olikin draaman kaari muokattu kulkemaan
odottamattomalla tavalla ja se oli jopa hämmentävää.
Yritin katsoa kirjan viimeisiä tyhjiä sivuja josko kirja
kuitenkin vielä jatkuisi ja mietin myös, että tälle on
pakko olla jatko-osa, mutta ei.
Tytär katseli kirjaa täällä jouluna ja sanoi, että miksi
tää kirjoittaa vain tällaisista vauva- ja lapsiaiheista, kun eikös
se (tarkoitti Yösyöttöä ja sen kahta jatko-osaa) ole myös tämän
saman kirjailijan.
Totesin, että kyllä Eve Hietamies muustakin kirjoittaa.
Pitäisikin joskus lukea noita vanhempia kirjoja uudestaan.
Oletin, että tämän kirjan lukisi nopeasti, mutta välillä
vähän jumitti. Muutama aktiivinen lukupäivä oli
myös varattu joululle ja elokuvien katsomiselle.
Nyt on jo seuraava kirja aloitettuna, toivottavasti
ehdin ennen vuoden loppua lukemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti