Pitkään kesken ollut - mutta nyt vihdoin luettu - kirja oli Pauliina Rauhalan Synninkantajat. Kirja oli siinä mielessä pettymys, että Taivaslaulun perusteella odotin enemmän. Synninkantajat oli todella hidas luettava, mutta kokonaan kesken en sitä halunnut jättää. Ehkä Rauhala oli Taivaslaulun menestyksen myötä yrittänyt tässä kirjassa vähän liikaa, mutta tämä toinen kirja todellakin floppasi. Muutamassa kohdassa oli taivaslaulumaista flowta ja näissä muutamissa kohdissa ehdin jopa hiukan innostua, mutta kokonaisuutena kirja ei ollut tasalaatuinen. Valitettavasti.
Elämässäni enemmän tai vähemmän viime aikoina osallisena ollut mieshenkilö luki aamupalaa syödessään Fingerpori-kirjaa ja totesi, että höh, nyt kirja loppui, vasta sen aloitin. Sanoin, että kannattaa valita lukemansa kirjat paremmin, itselläni riitti Synninkantajissa luettavaa lähes kahdeksi vuodeksi. 😀
Pakko myös todeta, että BB 2019 oli tärkeässä roolissa sen suhteen, että ymmärsin kirjan huipennuksena olleen tapahtumaketjun vertauskuvallisuuden ja merkit, jotka tiettyihin tapahtumiin viittasivat. Kerroin tästä pojalleni, todeten, että onneksi tuli katsottua BB 2019 ja kuultua Kristianin ja Villen keskustelu, jossa toinen oli hyvinkin pitkälle realisti ja toinen viittasi keskustelussa jatkuvasti uskontoon ja Raamattuun. Poikani kysyi: "Mitä, etkö sä ole lukenut Raamattua", mutta paljasti sitten itsekin oppineensa sateenkaaren raamatullisen merkityksen eräästä televisio-ohjelmasta, ei tosin BB:stä.
Rauhalan luettuani "sain" siis vihdoinkin lukea jotain muuta. Olin jostain lehtijutusta tai vastaavasta saanut tiedon Felicia Feldtin kirjasta Näkymätön tytär - Kasvatusguru Anna Wahlgrenin varjossa. Löysin kirjan eräänä päivänä kierrätyskeskuksesta ja olin todella tyytyväinen. Olin lukenut siitä muutaman sivun "salaa", vaikka Rauhala oli kesken, mutta nyt luin kirjan uudestaan alusta loppuun. Kirjassa on vain 189 sivua ja se on melko pieni, sisältäen lyhyitä kirjoituksia, ei siis pitkiä lukuja. Oletin mm. tästä syystä kirjan olevan nopealukuinen, mutta hiukan yli viikko kuitenkin meni, osittain siitä syystä, että tämä kirja on hyvin rankkaa luettavaa. Kirja ei missään nimessä ole huono, mutta aihepiiri on raskas ja ahdistava.
Kaverin kanssa on sovittuna epävirallinen loppuvuoden kirjahaaste, joten enköhän taas lähipäivinä ala lukea jotain uutta kirjaa, tavoitteena on lukea loppuvuonna vielä 4 kirjaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti