Erään tapahtuman vuosipäivä. Sellaisen tapahtuman, jota moni ei näin tarkasti muistelisi, mutta vain yhden kerran multa on tämä vuosipäivä mennyt ohi.
Olin siivoamassa parveketta. Aluksi se tuntui ihan sopivalta puuhalta tähän päivään, nyt on sellainen tilanne, että pitää saada pidettyä itsensä kiireisenä ettei ajattele liikaa niitä asioita, joita ei saisi ajatella, koska sitten on vaarana tietynlainen huonovointisuus.
Pesuvedet ja rätit jäivät parvekkeelle, kun yhtäkkiä aloin miettiä, että miksi mä tätä teen ja mikä tän tarkoitus oikein on.
Edelleen on parisuhde olemassa, mutta vaikka korona sairastettiin yhdessä, oikein mitään muuta ei tehdä yhdessä. Kaupassa voidaan käydä ja istua sohvalla katsomassa telkkaria, mutta siihen se sitten oikeastaan jääkin. Tuntuu jotenkin tyhmältä miettiä listausta asioista, joihin en ole kelvannut mukaan tai joita olen toivonut yhdessä tehtäväksi, mutta ne ovat toiselta osapuolelta unohtuneet tai hän ei ole ymmärtänyt niiden merkitystä mulle.
Olen jo niin vanha, etten odota mitään erityisiä syntymäpäiväyllätyksiä, mutta kyllä se on jäänyt muistiin, miten hän meni kaverinsa kanssa syömään ja baariin kun kaverilla oli syntymäpäivä, mutta mun syntymäpäivää ei huomioinut. Tai no, hiukan ennen puoltayötä sain onnitteluviestin.
Yhteistä joulua odotin, mutta ei sekään onnistunut. Syy oli kuulemma minun. Olin pari kuukautta aiemmin puhunut siitä, miten joulun ei tarvitse olla täydellinen, mutta jotain valmisteluja täytyy silti tehdä. Joulukuun alkupuolella tajusin, että kukaan ei ole näissä valmisteluissa mukana tai ei aio osallistua, joten mun täytyy alkaa valmistella. Leivoin kaikenlaista ja tein ostoslistaa ym. Hankin lahjoja pikkuhiljaa, syksystä alkaen. Muutama päivä ennen joulua paljastui, että se osapuoli, jonka kanssa olisin jouluna kovasti halunnut olla, ei ollut valmistellut joulua mitenkään, ei ollut hankkinut lahjoja kenellekään eikä myöskään kuulostanut kovin innokkaalta joulumenun suunnittelijalta. Yhteisestä joulusta ei tullut yhtään mitään.
Nyt olen toivonut, että kun hänellä on paljon menoja kevään ja kesän mittaan, voitaisiin olla mahdollisimman paljon yhdessä silloin, kun menoja ei ole. Tällä viikolla sain kuulla, miten hän ei halua tehdä ei-pakollisia-ajoja niin hirveästi. Lähentyminen tämän ihmisen kanssa alkoi viime vuonna vappuna, en ole vuosiin vappua mitenkään erityisesti juhlinut, mutta nyt totesin, että hänen työvuoronsa ovat sellaiset, että vappuna voisi vaikka tehdäkin vähän jotain. Sain vastauksen: "Onko se vappu nyt niin vitun tärkeä". No ei kai se sitten ole.
Olen ollut pitkällä, todella pitkällä sairaslomalla, joten tapaamiset ovat menneet niin, että minulle sopii käytännössä aina silloin, kun hänelle sopii. Tämä on ehkä aiheuttanut jotenkin vääristyneen tilanteen, jossa toisen osapuolen ei tarvitse huomioida minua sillä tavalla, kuin ehkä itse tarpeellisena pitäisin. Yhteistä kesälomaa tuskin vietämme, odottelen lähinnä ilmoitusta siitä, minne hän matkustaa ja koska. Sukuloimaan, mutta ei tietenkään niin, että minä olisin mukana. Festarireissujen päivämäärät jo tiedänkin, mutta mikään reissuista ei ole sellainen, jolle pääsisin menisin mukaan.
Olen monta kertaa koittanut puhua siitä, etten halua olla parisuhteessa yksin. Jos haluaisin vain istua sohvalla / sängyssä, voin tehdä sen kotonakin. Yksi selitys oli se, että minä en ole aktiivisesti suunnitellut reissuja, lähinnä olen vain valittanut, mutta en ole toiminut. Kuulemma. No, mitenkäs minä suunnittelen, kun en aina voi tietää toisen työvuorojen viimeisimpiä muutoksia, väsymyksen astetta, kummin kaiman serkun varpajaisia tai jotain muuta tarpeellista omaa menoa.
Yksi merkittävä tekijä tässä suhteessa on alkoholi, kaverille juttelin, etten jaksa jatkuvasti sitä, että häviän viinapullolle. Kaveri pysähtyi pohtimaan ja sanoi, että tuo on aika hurja ajatus. Niinhän se on, mutta hurja on myös se tunne, jonka kanssa pitäisi jotenkin kyetä tasapainoilemaan.
Tiedän, että suhteen toinen osapuoli tykkää minusta, mutta silti jonkinlainen yhteys, ehkä avoin kommunikaatio ja halu ymmärtää toisen osapuolen kantaa, puuttuu. Mielipiteillä kuulemma on merkitystä, mutta harvoin se on missään näkynyt. Yleensä lopulta toimitaan kuitenkin toisen osapuolen tarpeiden ja tahdon mukaisesti.
Olipa terapeuttista kirjoittaa tänne, vaikka olen muutenkin tätä asiaa ajatellut paljon ja välillä kirjoitellutkin tästä lähinnä itselleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti