-->

torstai 29. helmikuuta 2024

29.2.24

 Pitää saada tämä päivämäärä talteen.

Luin aamulla jotain juttua parisuhteen ongelmista ja jutussa oli mainittu projektio.

Sitähän T käyttää, hän ei suostu käsittelemään asioita tunteen kautta, ei suostu ajattelemaan sitä, miten ja miksi on aiheuttanut toiselle pahaa mieltä, vaan kääntää asiat toisen syyksi. "Niin kai sä olit taas tehnyt jotain ja siksi petin lupauksen". Hän ei koskaan pysty kertomaan, mihin hänen ajatuksensa siitä, että minä olisin "taas" tehnyt jotain perustuu. Omaa vastuutaan hän ei kanna, vaan ajattelu on juurikin niin kieroa, että 1. kun hän tekee jotain inhottavaa / kurjaa  minulle ja 2. loukkaannun, niin 3. hän hermostuu siitä, että olen loukkaantunut ja 4. kostaa. Ja yleensä 5. kosto kestää kauan ja 6. hän ei osoita katumusta tai sitä, että olisi pahoillaan tai haluaa toimia jatkossa toisin ja 7. hän ei ole se, joka ottaa yhteyttä eikä hän halua keskustella tai sovitella asioita myöhemmin.

Ihon alle, sieluun tai sydämeen ei mene mikään. Ei se, että tuossa on minulle tärkeä ihminen ja olen satuttanut häntä. Ei, vaan vika on toisessa, mitäs meni loukkaantumaan. Mutta mikä T on määrittämään sitä mistä minä saan loukkaantua ja miltä asiat minusta tuntuu. Ei mikään. En minäkään voi häntä määräillä tai sanoa, millainen hänen täytyy olla. En usko, että olen kovinkaan väärässä kun ajattelen, että puhuminen on tärkeää siksi, että oppii tuntemaan toista ihmistä ja ymmärtää toisen ajattelua ja toimintatapoja. Mutta aamulla mietin sitä, että meillä on 2 v 5 kk asiat keskustelematta.


Tänään ratkesi pari asiaa. Pitkään jatkunut kodin arkista puuhailua haitannut ongelma tuli ilmeisesti kuntoon, monta vuotta siihen meni, mutta kun vihdoin tuli vastaan se ihminen, joka kuunteli ja uskoi, niin asia oli kunnossa n. 20 minuutissa. Ainakin nyt vaikuttaa siltä, että kuntoon tuli.

Sitten löytyi yksi 2 vuotta kateissa ollut puinen penkki. Erikoinen tarina, mutta en kerro tarkemmin.

Sitten vielä kävelylenkki kaverin kanssa. Asioista juttelemista ja lenkin päätteeksi syömään.

(Tämä oli näköjään postaus nro 292, hauska sattuma.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti