-->

torstai 20. maaliskuuta 2014

Sinnittelevä

Ihmisen kuori on edelleen elossa. Edelleen vain kuori. Teini sanoikin jo, että miksi se ei nyt luovuta.
Mustakin tuntuu siltä, että miksi ihminen, joka on vuosikausia kokenut olevansa niin sairas, että haluaa vain kuolla, ei nyt voi luopua / luovuttaa.
Kuori alkaa olla väsynyt, viimeksi nukahteli ihan koko ajan kun katsomassa kävin. Mutta silti... henki vielä pihisee. Ihminen on kummallinen keksintö.

Samana päivänä kun ihmisen kuoren ruokinta lopetettiin, sain itse kuulla olevani vakavammin sairas kuin kukaan oli ajatellutkaan. Leikkausaika tuli, mutta ihan liian kauas, koska eihän tieto leikkauksesta sairautta ja sen oireita parantanut.
Hb on romahtanut täysin, alkuviikosta otettiin labrassa ja tulos oli 98.
Ja leikkaukseen vielä aikaa yli kuukausi.

Kevään valo sai kuitenkin kylvämään ties mitä siemeniä purkkeihin ja kukille vaihdettiin multia ja nyt niille jutellaan reippasti, jotta innostuvat kasvamaan.
Myös ihmisen kuoren kukista kolme (aluksi) muutti meille, joten täällä on vehreää kuin Muumilaakson viidakossa.
Kaveri kävi auttelemassa kotihommissa ja keskustelu ajautui viherkasveihin. Totesin, että nyt puhun jo sunkin kanssa vain kukista, aiemmin puhuttiin pojista, mutta tätä se jostain hiipivä keski-ikäistyminen näköjään saa aikaan...


2 kommenttia:

  1. Hei, tsemppiä!! <3
    Kyllä muakin välillä naurattaa, kun puhutaan kaverin kanssa pitkään ja harttaasti jostakin puutarhurointiin liittyvästä. (josta mä en muutenkaan tiedä oikeesti mitään, mutta olen kova ilmaisemaan omia näkemyksiä).
    Niin.. ennenhän puhuttiin kans kaikenmaailman isoista juoruista ja miehistä ja sydänsuruista jnejne. :D
    Sellaista se tuuppaa olemaan näköjään kaikilla :D

    VastaaPoista