Se, kun täyttää pyöreitä, eikä onnittelijoita ole.
Se, kun muistaa, miten viimeksi pyöreitä täyttäessä eräs kaveri sanoi, että on mieluummin illan miehensä kanssa kotona kuin tulee juhliin.
Se, kun muistat, miten sama kaveri pienenä sopi kanssasi uimahallireissusta ja kun menit häntä sovitusti hakemaan, hän nauroi toisen kaverin kanssa postiluukusta eikä avannut ovea.
Se, kun ilmoitat kaverille, että alkaa seinät kaatua päälle sitä tahtia, että totaalierakoitumisen estämiseksi voisit lähteä lenkille kaverin kanssa ja kaveri vastaa, että kiva idea, katsotaan joskus toiste.
Se, kun lähdet toisen kaverin kanssa hiukan vastentahtoisesti tapahtumaan, joka sitten kuitenkin osoittautuu loistoideaksi ja tapahtuman päätyttyä kiittelet esiintyjiä ja kerrot, että tykkäsit ja myöhemmin kaveri sanoo, että miksi olet aina niin innoissasi kun saat jotain tai kun tapaat jonkun ihmisen. - No eipä siinä mitään, jäädään jatkossa sitten kotiin eikä mennä minnekään.
Se, kun tajuat, että monta vuotta on kadonnut jonnekin, etkä ole itse saanut suunnitella elämäsi suuntaa, vaan olet ollut lähinnä uhrin asemassa ja elänyt sen mukaan, miten muut ovat sinun antaneet toimia.
Se, kun tajuat, että menetit paljon ihan turhaan.
Se, kun joudut käsittelemään vaikeita asioita etkä tiedä miten lopulta käy, jäätkö yksin niiden ajatusten ja havaintojen kanssa vai onko joku vielä tukena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti