-->

maanantai 29. elokuuta 2016

Luettu: Annett Gröschner / Vappuaatto

Tämä kirja tuli luettua lopulta yllättävän nopeasti, kirja on ollut todella kauan meillä kirjastosta lainassa, on vaan uudistettu hyvin monet kerrat.
Otin kirjan käsittelyyn lauantai-iltana ja alle vuorokausi meni lukiessa.
Muutakin tuli välillä sentään tehtyä.
Kirjassa on 500 sivua.
Kirja kertoo vappuaaton tapahtumista Berliinissä yhden vuorokauden aikana usean henkilön kokemana.
Henkilöt ja tapahtumat nivoutuvat toisiinsa kirjan edetessä.

Kirjan kansiaukeamalla on Berliinin kartta ja kirjasta tulee mieleen Neil Gaimanin "Neverwhere - Maanalainen Lontoo", jota oli aikoinaan kiva lukea, koska olen asunut Lontoossa 5 kk elämästäni.
Taitaa tuo Gaiman muuten olla Sinisalon "Ennen päivänlaskua ei voi"-kirjan lisäksi ainoa lukemani fantasiakirja tähän mennessä.

Lähetin juuri kaverille seuraavan viestin Vappuaattoa koskien: "Ihan ok, mut en ehkä ihan tajunnut kaikkea".
Eipä tästä kovin paljon muuta sanottavaa ole, se, mitä en tajunnut, liittyi kirjan hahmoon Alexiin, muuten kirja oli ihan ymmärrettävissä. :)

Tämä postaus hautui hetken ja kun nyt jatkan, totean, että kirjan henkilöitä koskevat teemat olivat surullisia, voidaanko sanoa että tekstiin oli piilotettu paljon yhteiskunnallista problematiikkaa, mutta tarina ei ollut surullinen, tämä oli oikeastaan aika viihdyttävä kirja.

Kun nyt tuosta Varietee 83:sta tuli aiemmin mainittua, niin olipa tässä kirjassakin yhtenä ryhmänä vanhat punkkarit. Sex Pistols ja Ramones mainittu.
Muita ryhmiä oli maahanmuuttajat / pakolaiset, kodittomat, alkoholistit, narkomaanit, kaltoinkohdellut lapset, vanhukset, talonvaltaajat, isättömät lapset, prostituoidut / seksityöläiset, rikolliset, identiteettivarkaat ja sitten tietysti ne surulliset, elämänsä rakkautta etsivät. Ja yksinhuoltajat. Ja pettäjät.

Näyte jos toinenkin:
" - No, tosi hienoa, sitten sinun äidin on hankittava uudet urheilukamppeet, Heike sanoo ja ajattelee taas kerran paradoksia, että vanhempien aivan erityisen huonosti kohtelemat lapset ovat usein kaikkein riippuvaisimpia vanhemmistaan, ja että tämä lapsiparka ei voi sille mitään, eikä hänellä ole seuraavanakaan kouluvuotena urheilukamppeita, ellei joku muu hoida asiaa, kuten esimerkiksi Heike."


" - Vanhoilla kreikkalaisilla oli viisi sanaa kivulle. Pelkoon liitetty kipu on achos, kylmään liitetty álgos. Odýnè ilmaisee kovaa hammassärkyä tai pureman aiheuttamaa kipua. Ponos äärimmäisen väsymyksen nostattamaa kipua. Kèdos rakkaan ihmisen menetyksestä aiheutuvaa kipua. Pystytkö sinä täsmentämään menetystä? 
- En. Ehkä se on jossain niiden sanojen ponos ja kèdos välissä, vaikka en tiedä ketä tai mitä minä suren. Pään sisällä ei ole ketään, joka aiheuttaa tämän tunteen minussa."


" - Itse asiassa kevään juhlan nimi oli Beltane, mutta sitten papit tuli ja antoi sille uuden nimen. Ei enää mitään sukupuoliyhdyntää, vaan nyt pitikin kunnioittaa kulkutautien, raivotaudin ja katovuosien suojelusenkeliä, kristittyä lähetyssaarnaajaa Walpurgaa. Se ei taatusti ollut tyhmä, se oli aikakauteen nähden jopa tosi itsenäinen, mutta sillä ei ollut tarpeeksi pillua, jos ymmärrät mitä minä tarkoitan? "


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti