Eilen oltiin luontoretkellä. Olen joskus katsellut järven rannalla siintävää laituria ja samoin uimapaikan vasemmalla puolella nousevaa jyrkännettä ja miettinyt molemmista - miten tuonne pääsee?
Nyt tiedän.
Yksi ja sama patikointireitti antoi vastauksen molempiin kysymyksiin.
Ja sitten vielä uitiin.
Pohdittiin, että jos tänä "kesänä" aikoo edes kerran uida, se on tehtävä nyt.
Pian tulee taas jo uusi syksy ja uusi talvi.
Ja niin sitten uitiin, eikä se vesi ollutkaan kovin kylmää.
Metsässä kohtasin myös ensimmäistä kertaa elämässäni hirvikärpäsiä -hyi.
Mutta kirja, nyt se yksi vuosia kiinnostanut kirja on luettu.
Eli Heberleinin "En tahdo kuolla, en vain jaksa elää".
Kirja, jonka nimessä olevan ajatuksen ymmärrän.
Kirja, jonka jo kerran aloitin, mutta jäi silloin kesken.
Kirja, joka vaatisi sivistystä paljon enemmän kuin minulla on, jotta kaiken siinä olevan voisi ymmärtää.
Kirja, joka täytyy vielä joskus lukea uudestaan.
Kirja, josta teen vielä oman postauksensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti