Sunnuntaina tapahtui jotain yllättävää ja odottamatonta.
Sunnuntaina myös siirrettiin raparperit piharempan tieltä maalle säilöön.
Ja sunnuntaina kävin ensimmäisen kerran tänä "kesänä" uimassa.
En tiedä onko nyt kevät vai kesä, koska siitä kun lunta vielä oli maassa, on melko vähän aikaa.
Maanantaina tuli ärsyttävä sähköposti ja se sai ajamaan 140 km, pakkaamaan tavaraa autoon, menemään grillin luukulle, käymään uimassa lapsuuden rannassa ja ajamaan 140 km takaisin kotiin.
Tiistaina istuttiin rappukäytävän tuulikaapissa tutkimassa osaa maanantaina haetuista tavaroista ja sitten tuli idea lähteä 50 km:n päähän syömään. Ja viimein kävi niin, että menin vaatekauppaan ja ostin uusia vaatteita. Jotain omituista kommenttia sain lapsilta kuolinpesän tyhjennyksen yhteydessä siitä miten edes roskapussia viemään ei kannata mennä housuissa, jotka ovat saumoista puhki ja muutenkin kuluneet läpikuultaviksi. Mitä vikaa siinä muka on... No, nyt sitten ostin uudet ja velvoitin toisen lapsen vahtimaan, että heitän heidän paheksumat housut oikeasti roskikseen - mun mielestä ne on kuitenkin vielä ihan hyvät.
Lisäsin äsken pari kirjaa luettujen listaan.
Pian kuukauden on ollut kesken kirja, jota pidän aika ärsyttävänä, mutta aion silti lukea loppuun.
Mutta kiire ei ole.
Oikeasti elämässä olisi nyt asioita, joilla on kiire, mutta en jaksa ajatella niitä.
Alakerrassa asuu tyttö, joka on kaikki tässä asumisensa vuodet paiskonut ovia. Jo kuusi vuotta.
Tänään näin kun hänen ovestaan putosi nuppi.
Hän selitti, että pultissa ei ole enää kierrettä yhtään jäljellä.
Teki mieli sanoa, että muut täällä ei paisko ovia ja nupit ei tipu minnekään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti