💜
Jossain yhteydessä lähiaikoina tuli puheeksi se salaisuus, että mulla on blogi. Tämmönen todella pieni ja lähes kuollut, mutta onpahan kuitenkin. Nyt kävin itse lukemassa täältä kaiken ja monta muistoa on näköjään sittenkin kadonnut jonnekin. Jossain vaiheessa oon panostanut tähän hiukan enemmän, mutta lähivuosina en ja sen huomaa.
Joistain asioista tuli nyt lukiessa paha mieli. Toisaalta myös se tunne, että kyllä onkin moni juttu ollut kauan kesken ja minne aika oikein kuluu. Vieläkin on avaamatta paketti, joka on blogin mukaan ollut mulla lähes 10 vuotta.
Huh. Elämä on ollut kauan jumissa, tätä luettuani tajuan sen itsekin. No jospa nyt olis tiedossa jotain vaihtelua, vihdoinkin. Onneksi.
T, toivottavasti alat jossain vaiheessa tajuta miten mun mieli ja musiikki toimii yhdessä. Mutta en silti sano sulle, että lähe menee, vaan että ehkä mäkin joskus vielä oon saatanan zen.
Kiitos ku oot olemassa, oot rakas. Ihan super-rakas, tajuutko. 💜
Kun uskalsin mä tuntea
Mut jostain sä tuut
Ja mä nostan mun katseeni luurista pois
Sä hehkut ihan kuin tää kaikki kaunista ois
Sun ei kannata tutustua muhun
Ne on muut jotka panee sun pääsi sekaisin oikeella tavalla
Niin kuin ne toiset tasapainoiset osaa mä olla en
Nyt, lähe menee
Sä löydät vielä ihmisen joka on niin saatanan zen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti