Ikävä lokakuu

 Suhde on edelleen olemassa, mutta tällä hetkellä on kulunut 33 päivää toista tapaamatta ja viimeisestä yhteydenotosta on 19 päivää.

Olen saanut muutaman määräyksen, jotka toteutettuani kuulemma katsotaan asiaa uudestaan. 

Osa määräyksistä liittyy yhteydenpitoon, käytännössä en siis edelleenkään saa puhua omista ajatuksistani tai toiveistani. En saa kertoa miltä minusta tuntuu enkä varsinkaan saa näyttää sitä.

Tapaamiset ovat tämän vuoden aikana harventuneet, toukokuun jälkeen radikaalisti. Kesäkuussa emme nähneet lainkaan ja kesä-heinäkuussa oli 3 viikkoa, jolloin yhteyttä ei pidetty mitenkään. Hän, T, alkoi laittaa viestiä harvemmin ja ärtyneemmin, joten päätin testata miten pitkäksi hiljaisuus venyy. Kuitenkin sitten minä olin se, joka otti ensin yhteyttä.

T oli kesälomareissulla ja totesi jälkikäteen, että teki mieli laittaa jotain viestiä reissusta, mutta sitten ei kuitenkaan olisi saanut olla rauhassa. Aiemmalle hoidolleen T oli kuitenkin laittanut Hyvän juhannuksen -toivotukset.

Kesäkuussa piti viettää yhteistä kesälomaa, näin T oli luvannut. Mutta sitten T:n äiti oli kysynyt voiko olla T:n luona kun T on festareilla ja T oli sanonut sen sopivan. Äiti epäili uutta asuntoaan homekämpäksi ja halusi siksi evakkoon.

Ongelma oli siinä, että minulla on homealtistus ja olen oireillut aikoinaan melko paljon. Tätä asiaa koitin selittää muutaman päivän ajan useammallakin sähköpostilla ja tekstiviestillä ja laittaa lisäksi vahvistukseksi asiaa koskevia artikkeleja.

Sanoin, että jos äiti luoksesi tulee, minä en voi tulla koska on mahdollista, että äiti tuo homepölyä mukanaan ja alan oireilla. Asialla oli kiire, koska mikäli äiti asuntoon tavaroineen tulisi, yhteinen kesäloma peruuntuu. T ei tästä välittänyt, päinvastoin mitätöi minua ja piti minua tyhmänä. Äiti tuli asuntoon ja loma peruuntui, mitään hyvittelyä en saanut.

Heinäkuussa olimme yhdessä 14 päivänä ja elokuussa 9 päivänä. Syyskuussa 13 päivänä ja nyt lokakuun saldo on 0 päivää.

Syyskuussa T tuli luokseni ja kysyin onko taas tiedossa jotain yllättäviä reissuja, joita hänellä on tapana tehdä ja joiden jälkeen ero pitkittyy, kun juominen riistäytyy käsistä ja toipumiseen tarvitaan useampi päivä. Ajattelin, että koska hänellä on tapana kostaa itsestään johtuvat pitkittyneet erot jostain kumman syystä minulle, niin taas on todennäköisesti käynyt niin, että omia reissuja on varattu paljon, minun kanssa keskustelematta.

Niinpä sitten tulikin varsinainen pommi, T ilmoitti, että on menossa seuraavilla vapailla isänsä kanssa reissuun ja on ottanut 2 lomapäivää, isän kanssa vietettävä aika olisi siis 6 päivää. Parin päivän reissu oltiin varattu, koska "mulla ei ole seuraavilla vapailla mitään", näin T itse minulle sanoi.

Tajusin heti mitä on tapahtumassa ja kysyin: "Mitä sulla on seuraavilla vapailla?" Näin miten T hätkähti, pelästyi ja hän vastasi: "Sun synttärit". Niinpä, mun synttärit. Joista olin muistutellut, koska en halunnut, että tänäkin vuonna synttärit menee pieleen. Nopeasti T kasasi itsensä ja otti defenssin käyttöön: "Mitä ihmeellistä sun synttäreissä on - jipii, vanhenin taas vuoden."

Toinen puolustus oli se, että mun synttäreitä voidaan kuulemma viettää koska vaan ja mun pitäisi asettua hänen isänsä asemaan, joka sentään asuu kaukana. Lisäksi sain kuulla, että matkaa ei viitsi enää perua, koska se on jo maksettu.

Aloin itkeä. Miten T reagoi, se onkin yllättävää. Hän reagoi vihalla. Hän ei mitenkään pyrkinyt lohduttamaan minua, eikä hyvittelemään tekoaan. Itku yltyi, sitä kesti reilut 2 tuntia. Kesken itkun T poistui paikalta. Ehdotin, että hän kävisi tupakalla rauhoittumassa, mutta hän lähti kokonaan pois ja jätti minut itkemään.

Hän ajoi kotiinsa, n. 50 km ja jätti minut yksin. Ilmeisesti parkkipaikalta sain vielä viestin, että miksi hän ei saisi lähteä pois, kun minäkin olen lähtenyt hänen luotaan vihaisena pois. Paitsi etten ole koskaan niin tehnyt. 

Syntymäpäivää ei vietetty mitenkään, en saanut lahjaa, en mitään. "Korvaava" risteily varattiin, mutta minun olisi kuulemma pitänyt maksaa syömiseni ja juomiseni itse ja lisäksi sain suoran kysymyksen: "Maksatko sinä kakut?" Suurin syy siihen, miksi laivalle olin lähdössä, oli se, että T polttaa tupakkaa ja laivalta saa tupakkaa halvemmalla. En ole mitenkään innokas laivalla kävijä, en ole koskaan ollut, mutta vuosipäivänä olimme laivalla. Vuosipäivää tosin ei juhlittu mitenkään, koska T nukkui pitkälle iltapäivään ja kun hänen baariin saavuttuaan tästä huomautin, hän osoitti mieltään menemällä toiseen pöytään istumaan. Syömään ei ehditty.

Nyt oli suuri pelko siitä, että reissu menee taas pieleen ja T:n ehdoilla, joten pyysin etukäteen varmistusta siitä, että nyt reissu ei mene pieleen ja mennään minun ehdoillani, niin, että kyse todellakin olisi korvauksesta ja hyvittelystä. T ei pystynyt lupaamaan tätä. Epävarmuuteni kasvoi ja totesin, että ei tässä nyt taas kannata ulkomaille asti lähteä toiseen pöytään istumaan eikä siinäkään ole mitään järkeä, jos koen tunnelman niin ahdistavaksi, että koen paremmaksi sen, että istun yksin hytissä. T ei missään vaiheessa pyrkinyt lohduttamaan ja vakuuttamaan, että kaikki menee hyvin. Hän perui reissun. Minulla oli varausnumero kalenterin välissä ja kävin itsekin tutkimassa varausta, peruttu oli.

Olen saanut T:ltä lukuisia kehotuksia tarkistaa omaa käytöstäni ja myös komennuksen katsoa peiliin. T on muutaman kerran sanonut toimineensa väärin, mutta ei koskaan avaa mitä sillä tarkoittaa tai ei mitenkään näytä sitä, että virheistä olisi tarkoitus oppia. Sama meno jatkuu ja sitten kuulemma minä olen sellainen, että ärsytän häntä tahallaan.

Jos alkaisin elää T:n vaatimusten mukaan, unohtaisin kokonaan itseni ja olen tästä hänelle myös maininnut. Olisin vain tahdoton kynnysmatto. En saisi kertoa miltä tuntuu enkä saisi sanoa siitä, milloin hän on loukannut minua. Tai no, enhän minä sitä nykyäänkään saa tehdä. Mutta T:n mielestä onnellinen parisuhde olisi kai sellainen, jossa hän päättää kaikesta ja minä tyydyn kaikkeen.

En saanut syntymäpäivälahjaa häneltä, mutta idea kuulemma oli. Se olisi ollut uusi puhelin. Ihan vain siitä syystä, että minulla on sellainen puhelin, joka ei kelpaa hänelle. Vanhanaikainen. Sellainen, jossa on muisti tosi täynnä ja viestiketjut jumittaa. Olen koittanut sanoa, että tyhjennän puhelinta vähitellen, mutta se menee jumiin nyt helposti, joten sähköposti on toimivampi keino tällä hetkellä. Nyt olen saanut määräyksen, ettei sähköpostia saa käyttää pääasiallisena tapana kommunikoida. Nyt onkin sitten todella vaikeaa pitää yhteyttä, koska T ei soita minulle ja jos minä soitan, hän ei vastaa. Tätä on jatkunut oikeastaan suhteen alusta asti, mutta tämän vuoden aikana yhä enemmän. Olen joskus koittanut saada yhteyttä n. tunnin ajan, useampaan kertaan soittamalla, mutta hän ei vastaa. Henkistä väkivaltaahan tämä on ja raakaa sellaista. 

Olen nyt käynyt puhelintani jonkin verran läpi ja aikomuksena on tehdä tänne sarja suhteen etenemisestä. Mielenkiintoisinta olisi se, jos T:n lähipiiristä joku lukisi ko. postaukset ja saisi tietää mitä iloisen seuramiehen piilossa oleva puoli pitää sisällään. Mutta ainakin tämä toimii minulle itselle keinona purkaa asioita nyt, kun T on omat ukaasinsa asettanut. Palataan asiaan sitten kun olen täyttänyt hänen minulle asettamat ehdot. Itse en tosin ole hänelle luvannut, että sitoutuisin hänen ehtoihinsa.