Toukokuu 2021

 Suhde alkoi toukokuussa 2021. Olen nyt lukenut kaikki minun ja T:n väliset toukokuiset viestit puhelimesta, kalenteria en ole tarkistanut, mutta ehtii senkin tarvittaessa tehdä.

Eilinen oli todella vaikea päivä, paljon surua ja asioiden kyseenalaistamista. Yhtälöön ei oikein sopinut vanhojen viestien lukeminen, mutta jatkoin sitä kuitenkin nyt kun niskassa on ukaasi uudesta tavasta kommunikoida - no, se on totta, etten aio täysin alistua, vaan puhelimen läpi plaraaminen on muutenkin ollut mielessä.

Toukokuun 2021 tapahtumat alkoivat vapusta, jolloin olin tekemisissä erään henkilön kanssa ja hän toimi hieman ikävällä tavalla. Tästä tuli henkistä kuormitusta ja tarvitsin käytännössä keskellä yötä varmistusta omille ajatuksilleni. Pohdin, kuka voisi olla hereillä ja päädyin kokeilemaan T:n numeroa. Ja hän oli hereillä. Tästä alkoi hyvin hektinen viestittely ja tunsin, että saan vahvistusta omille ajatuksilleni ja samalla myötätuntoa ja ymmärrystä. Tuntui siltä, että joku kuuntelee ja on jotenkin samalla aaltopituudella.

Toukokuussa 2021 televisiosta tuli julkkis-BB, jota seurasin useana päivänä ystäväni luona 24/7:sta. Nopeasti tilanne kehittyi siihen suuntaan, että viestittelin ystäväni luota jonkin verran T:lle, mutta ilmoitin aina kun lähdin kotiin ja usein viestiteltiin tai puhuttiin aamuun asti. Sitten nukuin muutaman tunnin ja lähdin taas ystäväni luokse BB:n pariin ja illalla jatkui puhelinyhteys T:n kanssa.

T alkoi tuntua koko ajan kiinnostavammalta ja kiinnostavammalta. Ajatus tapaamisesta alkoi vahvistua. Mutta sitten tapahtui jotain pahaa. T heitti vitsiä ajasta, jolloin olin vakavasti sairas ja eräästä tällöin tapahtuneesta traumaattisesta asiasta. Muistan, miten koitin olla urhea, mutta koko sisimpäni jäätyi. Samaan aikaan kuulin, miten T hajosi palasiksi tahollaan. En pystynyt jatkamaan puhelua, vaikka ensin yritin olla niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Olin järkyttynyt siitä, miten hän saattoi olla niin tahditon, vaikka olin kertonut hänelle todella paljon asioita itsestäni ja olin koittanut varmistella sitä, etten minä ole hänelle pettymys. Ajattelin olevani niin viallinen ja huono, ettei T:n kaltainen erityinen ja ihmeellinen tyyppi minua huoli tai hyväksy.

Nyt tekisi mieli sanoa, että vähänpä tiesin. 

T oli itsekin todella järkyttynyt ajattelemattomasta vitsistään, joka toki oli kännissä heitetty. Jälleen, vähänpä tiesin. Jossain vaiheessa jopa luulin, että T suuttui minulle kun join siideriä ystäväni luona. Heijastin tuossa täysin omia toimintamallejani eli sitä, etten ns. tykkää alkoholin käytöstä enkä juo usein, koska en koe sitä tarpeelliseksi. T on sellainen, jonka humalatilan pystyy havainnoimaan hänen äänestään. Ei niin, että hän alkaisi sammaltaa, vaan niin, että äänen taajuus muuttuu. Joskus olisi varmaan pitänyt osata lopettaa puhelu, kun huomasi äänen muuttuneen.

T  oli katuvainen ja luuli menettäneensä minut. Hän toivotti hyvää jatkoa ja toivoi, että joskus vielä muistaisin hänen hyvät puolensa. T:stä oli kuitenkin tullut aivan liian kiinnostava ja minulle uusi ja eheyttävä kokemus oli se, että joku oli heti aidosti pahoillaan tekemästään virheestä. Muutaman päivän sisällä viesteily jatkui, vaikkakin totesin, että minulla on jatkossa oikeus muistuttaa tästä mokasta aina tarpeen tullen ja seuraavasta mokasta tapahtuu jotain radikaalimpaa.

Aloin olla varma siitä, että haluan olla tämän ihmisen kanssa. Pieni särö tuli siitä, kun T kommentoi, että hänen pitää nähdä naama ennenkuin voi tehdä päätöksiä. Onko aito ihastuminen tai tunne sellainen, joka kaatuu siihen, jos naama ei miellytä? Ehkä teini-iässä, mutta onko aikuisten maailmassakin niin?

Toisaalta T:n ajattelematon vitsi sai hänet ymmärtämään omat tunteensa ja myöntämään sen, että hänkin alkaa toivoa, että tästä tulisi suhde, vähän huomaamattaan hän oli alkanut tehdä arjessaan valintoja, jotka kielivät jonkinlaisesta alkavasta sitoutumisesta minuun.

Hermoilin, kun T:n oli vaikea saada päätettyä milloin voisimme nähdä. Toukokuun loppupuolella onnistui ja jäin heti kahdeksi yöksi.

Sitten tapahtuikin jotain, jonka kertaaminen viesteistä tuntuu nyt siltä, että olisko pitänyt tajuta tiettyjä asioita aiemmin. Alkoholi määritti tuolloin (ja vielä nytkin) oikeastaan kaikkea, mutta en ymmärtänyt miten pahasta alkoholiongelmasta oli kyse.

T lähti muutama päivä ensimmäisen tapaamisemme jälkeen poikien illanviettoon ja nyt viestejä lukiessani ymmärsin paljon sellaista, mitä en tuolloin ymmärtänyt.                                                                                     En ymmärtänyt esimerkiksi sitä, että aikatauluja ei määritetä parisuhteen ehdoilla, vaan sen mukaan, miten tekee mieli juoda. En ymmärtänyt sitä, että viinaa ei juoda pelkästään poikien illanvietossa, vaan juomista jatketaan yksin kotona. Nykyään tiedän lähes poikkeuksetta näin olevan. En ymmärtänyt sitä, että krapula tulee ja se on paha. Nyt olen katsonut vierestä yhden 3 päivää kestäneen krapulan ja voin kertoa, ettei se ollut kaunista katsottavaa.

En ymmärtänyt sitä, etten ole T:n prioriteeteissa ykkösenä. Itse olin tietynlaisessa alkuhuumassa ja olisin halunnut viettää mahdollisimman paljon aikaa yhdessä, rakkauskuplassa, yhteyttä kehittäen ja tiivistäen. Olin jokseenkin vihainen, kun huomasin, että T ei ajatellut samoin. Tuolloin hän kuitenkin myönsi virheitään ja oli pahoillaan ja lupasi vähentää juomista. Olen jopa saanut viestin, jossa T toteaa, että jos tästä tulee suhde, hänellä on motivaatiota vähentää juomista, muuten juominen tulee todennäköisesti jatkumaan entiseen tapaan. Vähänpä tiesin.

Poikien illanvietto meni niin, että T ilmoitti saapuneensa kotiin vasta puoliltapäivin sunnuntaina ja nukkui iltayhdeksään asti. Vaikka olimme sopineet, että tulen sunnuntaina hänen luokseen. Maanantaina hänellä olisi ollut vapaapäivä ja olin kuvitellut, että hän himmailisi juomista niin, että voin tulla sunnuntaina hänen luokseen ja maanantaina teemme jotain kivaa yhdessä. Vähänpä tiesin.

Tuolta ajalta on viesti, jossa T ilmoittaa, että voi pitää toiveeni mielessä, mutta ei haluaisi kovin paljon omia menojaan rajoittaa. Vähänpä ymmärsin.

Tuolloin T on myös ilmoittanut, että minunkin mielipiteilläni on merkitystä ja hän kuuntelee niitä. Odotan yhä konkreettista näyttöä sellaisesta tilanteesta.

Suhde ei ollut jatkunut edes kuukautta, kun olin jo maininnut termin "kompromissi" ja puhunut siitä, että molempien tulisi joustaa. Olen myös jo tuolloin todennut, että mikäli haluaisin vain istua neljän seinän sisällä ja katsoa televisiota sohvalla, voin tehdä sen kotonakin. Jo tuolloin on ollut puhetta myös pitkälle iltapäivään nukkumisesta. Vähänpä tiesin.