Kesäkuu 2021

 Nyt olen käynyt läpi kesäkuun 2021 viestit ja rehellisesti sanottuna tuntuu siltä, että tuo on ollut koko suhteen ihanin kuukausi. 

Juomisesta on ollut pelkoa, mutta samalla on kuitenkin paljon kivoja viestejä, huolehtimista, kuulumisten kyselemistä tavallisista asioista; kävitkö postissa, oletko syönyt tänään, miten meni koronapiikillä. Sitoutuminen toiseen on edennyt ja on ollut positiivisia, yhteiseen elämään viittaavia viestejä; mitä haluat syödä, tykkäätkö kanasalaatista, haetko sinä kaupasta ainekset valmiiksi niin kokataan yhdessä kun tulen luoksesi.

Olen käynyt läpi isoa prosessia ajatuksen tasolla; onko mulla oikeus näin isoon askeleeseen, näin isoon muutokseen, onko vihdoinkin se aika kun saan elämääni jotain kivaa ja onnellista, ihmisen, jonka kanssa jakaa asioita ja elämää. Voinko vielä löytää parisuhteen ja saada rakkautta. Tämä suhde kun tuli vähän yllätyksenä, mutta olin varma siitä, että haluan olla tämän ihmisen kanssa. Enkä oikeastaan ole lakannut ajattelemasta niin.

Vahvat tunteet ja kiintymys syntyi mielestäni molemmin puolin nopeasti ja ajattelen nyt, että se kantaa ainakin minun osaltani vielä tänäänkin. Olen ajatellut, että tässä on ihana mies, tämä ihminen kohtelee mua hyvin. Olen ajatellut, että on mun onni, ettei kukaan tajunnut millainen helmi T on ja sain hänet itselleni.

Olen pelännyt, etten kelpaa T:lle ja koitin olla hänen silmissään riittävän hyvä, koitin panostaa niihin asioihin, jotka ovat pitkään olleet heikkoja kohtiani, mm. hoitaa asioita kotona eteenpäin. T antoi uskoa, voimaa ja vahvistusta ja jaksoin panostaa asioihin eri tavalla kuin vuosiin.

Pelkäsin myös ikäerosta johtuvia asioita; mitä jos T haluaakin lapsen ja vaihtaa minut nuorempaan. En voi saada enää lainkaan lapsia sairastelun vuoksi ja vaikka en olisi sairastellut, ikä alkaa olla este, en ole koskaan halunnut olla "vanha" äiti.

T:n luona käydessäni olin toisinaan asunnolla yksin kun hän oli töissä ja käytin aikaa siivoilemiseen, järjestin mm. vaatehuoneen, joka oli lähinnä romuvarasto. T:n asunto on alkuvaiheen "suursiivousten" jälkeen pysynyt melko hyvässä kunnossa, mutta edelleen teen siellä käydessäni kotitöitä; tiskaan, pyykkään, viikkaan puhtaat vaatteet kaappiin ym. T ei kuitenkaan koskaan ole toiminut tässä asiassa kovinkaan vastavuoroisesti.

Kesäkuussa 2021 minulla oli uniongelmia T:n luona. Olen huono nukkumaan vieraassa paikassa ja toisekseen tykkään nukkua pimeässä. Pitkään jatkunut huono nukkuminen alkoi vaivata ja pelkäsin muuttuvani ihmishirviöksi ja toivoin, että T tulisi välillä käymään minun luonani, koska kotona varmasti nukkuisin paremmin. T vaatii aina selkeitä ja nopeita vastauksia ja sitä, että asioista sovitaan hyvissä ajoin, mutta kun pyysin häntä käymään luonani tiettynä päivänä, hän ei vastannut selkeästi ja se stressasi minua. Asia saatiin kuitenkin sovittua keskustelemalla ja T tuli käymään luonani ensimmäisen kerran. T ei varmaan vieläkään ymmärrä sitä, miten ison osan itsestäni tämän myötä hänelle avasin, koska elämässäni on vain muutama henkilö, jotka kotiini päästän. 

Asioiden sopimisessa on myös se puoli, että T testaa ihmisiä sillä, pitävätkö he sovituista asioista kiinni. Hän on monta kertaa todennut, että on jo nähnyt, että minun kanssa sovittu pitää. Ikävä kyllä tämä on pikkuhiljaa luisunut siihen, että hän voi unohtaa sovittuja asioita ja rikkoa lupauksia, mutta ei mitenkään niitä pahoittele tai koita hyvitellä. Minun pitää kuitenkin edelleen pitää sovitusta kiinni ja sopia asiat nopeasti ja selkeästi, muuten tulee seuraamuksia.

Juhannuksena 2021 T oli töissä ja minä sain kutsun miespuolisen ystävän mökille. Halusin keskustella asiasta T:n kanssa ennen päätöksentekoa. Halusin saada luvan lähteä niin, ettei asiassa ole mitään epäselvää. T on tavannut henkilön, jonka mökille sain kutsun ja olimme puhuneet jo ensimmäisellä kohtaamisella suhteestani ko. henkilöön. Tällä pohjustan sitä, että elokuussa sattui episodi, jossa minä en tiennyt kuka T:n seurassa ollut nainen on, eikä T ko. naista minulle koskaan esitellyt. T ei myöskään ole juurikaan keskustellut minun kanssani omista menoistaan, mutta näistä asioista lisää myöhemmin.

Kesäkuu 2021 oli melko helppo ja kiva. Vaikka tunneside oli vahva, käynnissä oli vielä tietynlainen tutustumisvaihe, joten viestittely oli ehkä kepeämpää ja leikkisämpää kuin se suhteen edetessä on ollut. Suhde muuttuu ja arkipäiväistyy väkisinkin eikä kuherruskuukausi ole ikuinen. Välillä tuntuu siltä, että T ei tätä ymmärrä, vaan asioiden pitäisi olla aina helppoja ja kivoja. Itse ajattelen, ettei se ole mitenkään mahdollista, mutta vaikeiden ja ikävien asioiden ei pidä antaa kasvaa jättimäisiksi taakoiksi esim. välttelemällä hankalista asioista keskustelemista.

Heinäkuussa 2021 T oli lähdössä pitkälle lomareissulle ja jännitin sitä. En halunnut olla yksin ja ikävöidä. T panosti minuun ennen reissua ja huolehti siitä, että vietämme aikaa yhdessä ennen hänen lähtöään.

Kuten sanottu, en vielä alussa ole ymmärtänyt millainen rooli alkoholilla T:n elämässä on ja miten se saattaa olla tekijä, joka menee kaiken edelle. Olen kesäkuussa uskonut siihen, että T itse tiedostaa, että päihteet ja parisuhde ei sovi yhteen. Huolta juomisesta kuitenkin oli, T:n puheäänen lisäksi myös tekstiviestien sävy muuttuu hänen juodessaan. Muutaman kerran sain hänet kesäkuussa juomisesta kiinni ja olin surullinen. On myös viitteitä siitä, että T koitti jo tuolloin salailla juomista minulta. Juominen vaikutti myös niin, että T toivoi ja toivoo aina, että tulen mahdollisimman myöhään hänen luokseen. Nyt kun olen asiaa tutkinut, alkoholi vaikuttaa ilmeisen paljon unen laatuun. T:n suuri tarve nukkua on ollut suhteessa ongelmana alusta asti.

Kesäkuussa olemme käyneet usein ilta- / yökävelyllä, mutta muuten ei tehty mitään erityistä yhdessä. Näin T:n äidin ensimmäisen kerran ja hän päätti kutsua minua pirttihirmuksi. T ei minua tilanteessa puolustanut, mutta kommentoi myöhemmin, että se oli vitsi.

Kesäkuun pahin hetki nyt ajateltuna on ollut T:ltä yövuoron jälkeen tullut viesti: "Juon nyt niin ehdin selvitä huomiseks ku sä tuut". Viesti on tullut klo 13 jälkeen ja T on siis alkanut yövuorosta tultuaan juoda. Nyt ajateltuna viesti kertoo pakosta juoda. Juominen pitää sovittaa viikkoon; jos jotain muuta tekemistä on tiedossa, juodaan "varastoon". Kuulostaa ehkä karulta, mutta minulle on nyt selvää, että tässä suhteessa on alusta asti ollut kolmas pyörä, jonka vaikutusta T ei konkreettisesti tunnu ymmärtävän. Ei sitä huolta / surua, joka on jäänyt minun kannettavakseni. Ei sitä, miten juomisen mukanaan tuomat seikat saavat molempien hermot kiristymään. Ei sitä, miten paljon aikaa juomiseen kuluu.