Kun muut eivät näe alkoholismia tai piilottelevat sitä

 Herätessä oli kirkkaat ajatukset siitä, miten analysoisin muiden osallisuutta / "kannustamista" alkoholismiin tai sitä, miten lähipiiri mahdollistaa alkoholismia, mutta kun en heti kirjoittanut asioita ylös, osa ehti kadota.

Kumppanin kanssa aikaa viettäessä on tullut selvä käsitys siitä, että hän saattaa juoda viikossa enemmän alkoholia kuin minä vuodessa. Tai enemmän kuin minä kahdessa vuodessa.

Sekin on selvää, että hänen elämänsä kiertyy alkoholin ympärille; sellaiset reissut ja illanvietot ovat kivoja, joihin liittyy alkoholi. Myös se on selvinnyt, että minua ei oteta juuri minnekään mukaan tai minun kanssa ei reissata, etten pilaisi juomista. Olimme joulukuussa pienellä reissulla ja matkan aikana oli neljä sellaista tilannetta, joissa alkoholia käytettiin. Toinen näistä oli sellainen, että olin hetken muualla ja sinä aikana kumppani oli ostanut alkoholia. Neljäs oli baarista, jossa hän joi Gin Tonicin, mutta sanoi turhautuneena, ettei hae enää uutta, koska ei niitä kuitenkaan saa juoda kymmentä. Matkalta ostettiin alkoholia, joita piti "maistella" uutena vuotena. Matkalta palattiin minun asunnolleni ja "reissuviinat" jäivät minulle, seuraavasta syystä: "Etten minä sitten juo niitä ennen uutta vuotta". Uuteen vuoteen oli aikaa puolisentoista viikkoa ja pulloja oli useampi. Huoh. Yhteistä uutta vuotta ei tullut, koska koitin ennen hänen vapaapäiviensä alkamista sopia siitä, kuka käy kaupassa ja missä vaiheessa - hän kun ei suostu menemään kauppaan varsinkaan silloin kun juo, noutoruuan hakeminen onnistuu kyllä hyvin enkä oikeasti ole vieläkään ratkaissut sitä arvoitusta, miten viina juomisputkien aikana hankitaan. Baareissa hän ei juurikaan istu, vaan juo enimmäkseen yksikseen kotosalla ja kuitenkin kaikki se viina juodaan, mitä kaapeista löytyy, oli se sitten omaa tai jonkun toisen. Toleranssi on kova, joten mistä se viina oikein tulee ja miten hän arvioi "tarvittavan" määrän. Tosiaan, uudesta vuodesta olisin halunnut sopia sen verran, että kukas sinne kauppaan menee ja missä vaiheessa (siis ostamaan ruokaa), kun juominen alkaa hänen osaltaan kuitenkin jo muutama pvä ennen eikä taatusti missään vaiheessa lopu. Hän ei ymmärtänyt mitä koitin sanoa, eikä myöskään ilmoitellut mitä uutena vuotena tapahtuu / minne ollaan menossa. Myöhemmin toki tämäkin kaadettiin minun niskaani: "Et sä missään vaiheessa kysynyt". Ajoissa oltiin kuitenkin sovittu yhteisestä uudesta vuodesta ja nimenomaan hänen luonaan eli kumpikohan tässä jätti oman osuutensa sovitusta täyttämättä... Ja sekin sitten vielä, että hän ei edes vastaa puheluihini dokatessaan, joten kaikki olisi pitänyt sopia valmiiksi silloin kun sitä yritin - ennen juopottelun alkamista. Kavereiden puheluun hän tosin oli vastannut, mennyt odottamaan heitä lähikuppilaan, josta ilta oli jatkunut hänen luokseen. Sen verran oltiin kuulemma minusta puhuttu, että kaverit olivat todenneet, että olet ollut sen naisen kanssa aika pitkään ja hän oli todennut seksin olevan hyvää. Tämä kertoo todella paljon ja on aihe, jota pitänee käsitellä myöhemmin lisää.

Olen ihmetellyt eivätkö kumppanini kaverit näe mitään erikoista hänen alkoholin käytössään. Kun olin seurannut hänen alkoholin käyttöään noin vuoden ja saanut varmuuden siitä, että ongelmaa on, puhuin aiheesta ensimmäisen kerran jollekin hänen lähipiirissään olevalle, aiemmin olin puhunut vain omille perheenjäsenilleni ja ystävilleni. Yksi hänen kaverinsa sanoi: "Kyllä kaikki sen tietää, että T juo". Sain myös selville, että ainakin yhdellä perheenjäsenellä on huolta, mutta kun oikein mitään ei voi tehdä. Kuitenkin T juo kaikkien perheenjäsentensä kanssa, joten katson tämän mahdollistamiseksi. Mikäli ymmärtää, että läheisellä on alkoholiongelma, voi toimintaa rajata: "Kun tapaamme, en halua, että käytämme alkoholia tai että sinä olet humalassa". Se ei taatusti estä tai lopeta juomista, mutta antaa selvän viestin siitä, että toisen juomisesta on huolta ja lähellä olevat henkilöt ovat havainneet, että ko. henkilö juo vaarallisen paljon ja usein. Mutta tässä perheessä kannetaan toiselle jopa koronaeristykseen viinaa, pakko oli tämäkin muisto laittaa talteen.

Viime vuoden lopussa tajusin, että minulla on yksi keino kertoa T:n kavereille minun puoleni tarinasta. Osittain tähän vaikutti huoli ja se, ettei minulla ollut mitään mahdollisuutta toimia; minun huoltani ja kokemustani T ei huomioinut; sillä ei ole väliä millaisia asioita hän minulle tekee juomisen ehdoilla eikä hän itse koe tarvitsevansa apua. Häpeän hän kuitenkin on maininnut, joten jollain tasolla hän tiedostaa, ettei juominen enää ole hänen hallinnassaan ja ehkäpä alkoholiriippuvuus on päässyt kehittymään. Toinen puoli asiasta oli se, että olisin halunnut tietää kavereiden käsityksen ja näkemyksen asiasta - mitä he ovat huomanneet. Totuus on kuitenkin se, että yhteisen baari-illan jälkeen kaverit menevät kotiin ja nukkumaan, mahdollisesti potevat seuraavana päivänä krapulaa. T menee kotiin ja jatkaa juomista vielä yksin, ehkäpä päivän - pari ja potee todella kovan krapulan, jossa tarvitaan myös loiventavia. Kolmas seikka oli se, että kun T ei yleensä ota minua minnekään mukaan, mutta puhuu kuitenkin kavereilleen siitä, miten hankala minä olen ja miten en päästä häntä minnekään (huoh), niin minun puoleni tarinasta ei koskaan tule ilmi. En tiedä mitä meriselityksiä T on antanut sille, etten ole edes kesälomalla hänen mukanaan missään - hän ei taatusti kerro sitä, ettei halua minun tulevan rajoittamaan juomista. Toisaalta en ole vielä kertaakaan pystynyt rajoittamaan hänen juomistaan mitenkään, joten en ymmärrä mistä hänelle on tullut se ajatus, että minä rajoitan ja estän.

Lähipiiristä vielä se, että mikäli siihen kuuluu paljon ihmisiä, joille keskustelun kulttuuri on vetäytyvää ja hyssyttelevää, kukaan ei puutu ilmiselvään ongelmaan. Pääasia on se, että on hauskaa ja kivaa, ei puhuta ikävistä asioista. No sitten voidaan pohtia onko tällainen aitoa välittämistä. Onko se enemmän haitallista vai hyödyllistä. Vaikka kaikki näkisivät ettei keisarilla oikeasti ole vaatteita, mutta kukaan ei sano sitä ääneen, voiko käydä niin, että jonain päivänä tapahtuu jotain vakavaa / pahaa ja kaikki sanovat vaan: "Mutta kun en minä tiennyt...."

Perhetapaaminen