Piilotettu alkoholismi

Olen todennäköisesti keskiverto suomalaista suorempi tyyppi. En jaksa kiertelyä ja kaartelua enkä asioiden salailemista tai hyssyttelemistä. Mikä asia paranee sitä peittelemällä tai sillä, ettei uskalleta puhua?

Onko esim. alkoholismi sellainen sairaus, jota ei ole olemassa kun siitä ei puhuta tai jota ei ole, kun ei ole mennyt lääkäriin ja saanut diagnoosia? Sairaushan se kuitenkin on, mutta ilmeisesti on helppo huudella toisille heidän pulmistaan ja haasteistaan, kun itse vähättelee, salailee ja peittelee asioita. 

Olen elänyt avoliitossa alkoholistin / sekakäyttäjän kanssa. Isäni on ollut alkoholisti. Riippuvuuskäyttäytyminen on tuttua ja tietyt selvät merkit ovat myös nykyisessä kumppanissani. Tietyt piirteet korostuvat, yhtenä mainittakoon itsekkyys.

Se henkilö, jonka kanssa olen elänyt avoliitossa, suostui hakemaan apua, käymään A-klinikalla ja kokeilemaan lääkehoitoa. Katkolla hän taisi olla kerran, ellei kaksi. Riippuvuus oli kuitenkin syntynyt jo hyvin nuorena ja lopulta se koitui ko. henkilön kohtaloksi. Kuolemaan liittyi päihteet.

Nykyinen kumppanini ei suostu edes kokeilemaan A-klinikkaa. "Mitä siellä tehdään? Enpä taida mennä."  Juominen on kuulemma kivaa ja haiman tai maksan poksahtamista mietitään vasta sitten, kun se tapahtuu. Melkoista venäläistä rulettia. 

Kumppanini on suostunut vastaamaan omaa alkoholin käyttöään peilaten kriteereihin, joita Duodecimin mukaan käytetään alkoholismin diagnosoinnissa. Kriteerit esitin siis minä, sohvalla hänen vieressään istuessani.

"Kolmen tai useamman seuraavista kriteereistä on esiinnyttävä yhdessä ainakin yhden kuukauden ajan tai toistuvasti 12 kuukauden pituisen jakson aikana 1. Voimakas himo tai pakonomainen halu ottaa alkoholia. 2. Heikentynyt kyky hallita alkoholin käytön aloittamista, määrää tai lopettamista.

3. Vieroitusoireita alkoholin käytön päättyessä tai vähentyessä. Voi ilmetä (a) alkoholille tyypillisenä vieroitusoireyhtymänä tai (b) alkoholin tai muun samankaltaisesti vaikuttavan päihteen käyttönä vieroitusoireiden lievittämiseksi.

4. Sietokyvyn kasvu. Voi ilmetä siten, että (a) käytettyä annosta suurennetaan päihtymyksen tai entisen vaikutuksen saavuttamiseksi tai (b) entinen annos tuottaa selvästi heikomman vaikutuksen käytön jatkuessa.

5. Käytön muodostuminen elämän keskeiseksi asiaksi. Voi ilmetä (a) muista merkittävistä kiinnostuksen kohteista tai tyydytyksen lähteistä luopumisena joko osittain tai kokonaan siten, että (b) tuntuva osa ajasta kuluu alkoholin hankkimiseen, käyttöön ja sen vaikutuksista toipumiseen.

6. Käyttö jatkuu huolimatta sen aiheuttamista kiistattomista haitoista, joista käyttäjä on tietoinen tai joista hänen voidaan olettaa olevan tietoinen." https://www.duodecimlehti.fi/duo60399

Hän vastasi yhden kriteerin kohdalla: "Ei". No, sentään viisi kohtaa täyttyy hänen itsensä mukaan.

Viitisen vuotta sitten minulle oli tarjolla mies, joka myöntää alkoholisminsa, mutta ei kuitenkaan ajattele siitä täysin realistisesti. Sanoin, että minä en juoppoa ota, kavereita voidaan olla, koska alkoholismi ei ihmisen koko persoonaa määritä. Aiemmin olen ajatellut paljon leimaavammin ja tuomitsevammin, mutta näköjään olen oppinut, että ihmisiä me kaikki ollaan. Kuitenkin, olin sitä mieltä, että alkoholistia en ota enää ikinä, yhden sellaisen kanssa olen ollut ja huonosti kävi. Haha, tässä sitä sitten taas ollaan... Käyn toisinaan juttelemassa sairaanhoitajan kanssa ja hän totesi, että olet äkkiä päätynyt alkoholistin puolisolle tyypillisiin toimintamalleihin ja etkö huomaa, että alkoholi menee kumppanisi toiminnassa aina kaiken muun edelle. Tästä keskustelusta on reilu vuosi aikaa ja silloin vastasin: "Ei hän ole sellainen". No onhan, hän on juuri sellainen. Oli sitten joulu, vappu, uusi vuosi, synttärit, kesäloma, heikompi elämäntilanne, flunssa tai joku muu tilanne, mikä?_________________, niin AINA mennään viinan ehdoilla. Myös tänään. Hän on saunaillassa, minä istun kotona. 

Tässä vielä kuva syntymäpäiviltäni viime vuodelta, itse en toki osallistunut (näihin juhliin osallistui kaksi henkilöä).