Tätä aloitellessa kello on 4:30. Tämäkin yö olisi pitänyt saada nukuttua, koska huomenna on tiukka päivä, mutta toisin kävi.
Mitä asiaa hänellä sitten oli?
1) klo 1:47 Niin
klo 1:48 No
klo 1:50 Sit
klo 1:51 Ei
klo 1:52 Varmaan
klo 1:54 Kannata
klo 1:56 Olla
klo 1:57 Semmosessa
klo 1:58 Suhteessa
10) klo 1:58 Jos
klo 1:58 Ei
klo 1:58 Tunne
klo 1:59 Oloaan
klo 2:00 Hyväksi
klo 2:00 Siinä
klo 2:01 . (joo, jopa piste on pitänyt laittaa omana viestinään)
klo 2:04 Mut
klo 2:05 Sulle
klo 2:07 Tuntuu
20) klo 2:08 Olevan
klo 2:10 Hyvin
klo 2:10 Vaikea
klo 2:11 Tajuta
klo 2:11 Se
klo 2:14 Et
klo 2:15 Semmosen
klo 2:16 Ihmisen
klo 2:16 Kans
klo 2:17 Ei
30) klo 2:19 Kannata
klo 2:19 Tai
klo 2:20 Oo
klo 2:20 Pakko
klo 2:21 Olla
klo 2:22 Joka
klo 2:23 Aiheuttaa
klo 2:24 Omasta
klo 2:25 Mielestä
klo 2:26 Mielipahaa
40) klo 2:27 .
klo 2:28 Joo,
klo 2:28 On
klo 2:29 Ollu
klo 2:31 Niitä
klo 2:32 Kivoja
klo 2:33 Aikoja
klo 2:33 Myös
klo 2:34 .
klo 2:35 Mut
50) klo 2:35 Ei
klo 2:36 Se
klo 2:37 Oikein
klo 2:38 Auta
klo 2:39 Ku
klo 2:39 En
klo 2:40 Vaan
klo 2:42 Pysty
klo 2:44 Olemaan
klo 2:45 Semmosen
60) klo 2:46 Ihmisen
klo 2:47 Kans
klo 2:48 Joka
klo 2:50 Käsittelee
klo 2:51 Ne
klo 2:52 Huonommat
klo 2:53 Ajat
klo 2:55 Tollee
klo 2:56 .
klo 2:56 Tai
70) klo 2:56 Enemmän
klo 2:57 Tai
klo 2:57 Vähemmän
klo 2:58 Tahallaan
klo 2:58 Aiheuttaa
klo 3:00 Niitä
klo 3:01 Huonompia
klo 3:02 Aikoja.
klo 3:03 Eikä
klo 3:03 Anna
80) klo 3:03 Toiselle
klo 3:03 Omaa
klo 3:03 Aikaa
klo 3:04 Ja
klo 3:04 Vapautta
klo 3:04 .
klo 3:04 Noh
klo 3:04 ?
klo 3:05 Mikä
klo 3:05 Nyt
90) klo 3:05 On
klo 3:05 Ku
klo 3:05 Et
klo 3:06 Vastaa
klo 3:06 ?
klo 3:06 Kyl
klo 3:06 Yleensä
klo 3:06 Tässä
klo 3:07 Ajassa
klo 3:07 On
100) klo 3:07 Tullut
klo 3:08 Jo
klo 3:08 Monta
klo 3:08 Pitkää
klo 3:08 Vastausta
klo 3:08 .
klo 3:09 Emmä
klo 3:09 Pysty
klo 3:09 Puhumaan
klo 3:09 Rauhassa
110) klo 3:10 .
110 viestiä puolessatoista tunnissa. Ja tossa se asia sitten oli. Nyt vasta pystyin nuo lukemaan, kun viestejä oli jossain vaiheessa jonossa 30 kpl eikä omat viestit lähteneet.
Tästä tulee kivasti ilmi se, että olen ollut syyllinen ja tehnyt virheitä kun odotin toisen ymmärtävän sen, että tukea kaipaa kun saa suruviestin. Oletin toisen ymmärtävän sen, että siinä surussa ei vellota ikuisuuksia, koska tällä kertaa ei ollut kyse niin läheisestä henkilöstä, että olisin joutunut selvittämään kuolinpesää tms. Ja sekin, että ensisijaisesti en tarvinnut tukea siihen, että olisin surusta täysin riekaleina, vaan niihin käytännön asioihin, joita jännitin. Olen joskus ollut suhteessa, jossa minulle sanottiin äitini kuoltua: "No niin, taas lisää töitä mulle". Nyt ei ollut kyse siitä, että pitäisi juosta pakoon tyhjennettäviä asuntoja tai isoja hautajaisjärjestelyjä ja muita hoidettavia asioita.
Hän tietää sen, miten minulla on tapana pelätä ja ahdistua, joten skarppaaminen ja sparraaminen hautajaisten yli olisi ollut tarpeen. Jonkinlainen kannattelu olisi ollut osoitus välittämisestä ja siitä olisi tullut hyvä mieli. Olenkin pyytänyt häntä pohtimaan, miltä vastaava tilanne omalla kohdalla tuntuisi, mitä odottaisi muilta, millaista kohtelua toivoisi.
Ilmeisesti olen myös tahallani aiheuttanut sen, että tähän tuli vähän hankalampi vaihe. En ole noita tai velho, enkä ole ollut sukulaisen tapaturman sattuessa lähimaillakaan, joten käsittääkseni en ole tätä hankalampaa vaihetta enemmän tai vähemmän tahallani aiheuttanut.
Huonompia aikoja en käsittele mitenkään erityisellä tavalla, vaan koitan ottaa hankalat asiat puheeksi ja esim. sanoa siitä, jos suhteessa jokin asia tuntuu minusta epäreilulta tai jos tuntuu siltä, että vain minä joustan ja hän luottaa siihen, että minun aikatauluni kyllä mukautuvat hänen aikatauluihinsa. Muun tapaisissa / konkreettisemmissa asioissa koitan aiemmasta oppineena pilkkoa isommat hankalat asiat pienemmiksi kokonaisuuksiksi ja hoitaa niitä pala kerrallaan. Jonkin asian pitkittyessä turhaudun ja hätäännyn; en osaa tätä, miksi en saa keneltäkään apua, vaikka koitan pyytää. Ja toki kun asiat pitkittyvät, myös hermostuneisuus lisääntyy. On kai luonnollistakin kaivata ja tarvita joskus apua muilta ihmisiltä. Saatan hätääntyä aika paljonkin sellaisissa tilanteissa, joita en koe osaavani, vaikkapa uuden tietokoneen asentaminen. Ennemmin jätän uuden tietokoneen hankkimatta vanhan vedellessä viimeisiään, kuin edes yritän itse uuden koneen asentamista.
Ongelmana on suhteen alusta asti ollut yhdessä sovittujen sääntöjen puuttuminen; hän saa unohtaa ja perua tapaamisia, hän saa unohtaa syntymäpäiväni tai kun muistutan lahjasta, jonka hän on luvannut, hän saa sanoa, että kiristän häntä. Hän saa pitää mykkäkoulua, joka ei edes ala mistään ns. hyvästä syystä (mykkäkoulu on aina vahingollista) ja hän saa olla vastaamatta viesteihin tai puheluihin. Minua hän on monta kertaa muistuttanut siitä, miten sovituista asioista täytyy pitää kiinni. Hän on myös tehnyt numeron siitä, kun minä jätin kerran (jep, yhden kerran) vastaamatta hänen viestiinsä.
Olen koittanut sanoa hänelle, että "huonompia aikoja" aiheuttaa hän omalla käytöksellään. Hän voi olla viikon tai kuukaudenkin ottamatta yhteyttä, vaikka olen sanonut, että on todella haitallista kun yhteys katkeaa ja hän ei kannattele sitä. Romantiikka säilyisi tuoreena, kun laittaisi vaikka hyvän yön toivotukset illalla. On niin paljon pieniä tapoja, joilla voi osoittaa, että ajattelee toista ja välittää. Ja kun tuollaisista asioista tulee hyvä mieli; kokemus siitä, että on tärkeä.
Tässä suhteessa minun tunteeni ovat kiellettyjä, paitsi jos satun olemaan iloinen, hauska tai kiva. Jos hän on loukannut minua, en saa tuoda sitä esiin. Mitään asioita ei käsitellä ja puhuta selväksi, kaikki ikävät asiat jäävät hiertäväksi taakaksi, vaikka olen monta kertaa koittanut sanoa, että olen valmis puhumaan asioista ja mun toive on se, että asiat käsitellään niin, että virheistä voi oppia - haitallinen kierre katkeaisi ja pahaa mieltä toiselle aiheuttavat toimintamallit eliminoitaisiin.
Suurin huoli tässä tulee siitä, ettei hän ymmärrä, että olen tosiaan yhdestä masennuksen alhosta noussut ja voinut nyt huomattavasti paremmin. Hän on tietoinen elämäni haasteista ja siitä, että jonain päivänä voi ahdistaa pelkkä kauppaan meneminen. Olen nämä asiat kertonut, jotta hän tietäisi mihin ryhtyy. Olen kertonut, että mulle tulee melko helposti kokemus hylkäämisestä. Miten tämän voisi huomioida; juurikin sillä, että asioista puhutaan ja sovitaan yhdessä ja molemmat joustaa ja huomioi toista. Hän ei ymmärrä sitä, että kun sanon, että nyt voin todella huonosti ja pelkään omia aaltoina tulevia "pahoja" ajatuksiani, olen aivan tosissani ja kerron siitä, koska en tiedä mitä tapahtuu. Niissä hetkissä kaipaisi edes jotain pientä lohdutuksen sanaa. Mutta kun hän ei vastaa, pahan kierre vahvistuu ja koen olevani arvoton ja tämä johtaa entistä vaikeampiin tunteisiin. Täysin loogista. Niin kiire ei voi olla, ettei parin tunnin sisällä tai edes vuorokauden sisällä ehtisi reagoida. Pikemminkin kyse taitaa olla siitä, ettei hän vaan välitä.
Oma aika ja oma vapaus? Olemme nähneet tammikuussa kahdeksana päivänä ja helmikuussa myöskin kahdeksana päivänä. Viime vuonna oli kaksi sellaista kuukautta, joiden aikana emme nähneet lainkaan. Kuten on jo tullut todettua, myöskin puhelimen kautta tapahtuva kommunikointi voi olla päiväkausia, jopa viikkokausia täysin kuollutta. Hän ei ymmärrä sitä, että mikäli hän on ollut kaksi viikkoa täydessä hiljaisuudessa ja vaikkapa juopotellut ja reissannut muiden kanssa tms, niin en todellakaan ole seuraavan kerran tavatessamme odottamassa iloisena ja täynnä rakkautta. Eikä näin tapahdu varsinkaan silloin, kun minulla on ollut "tauon" aikana jotain hankalia juttuja, joista olen koittanut hänelle viestiä laittaa. Hän ei osaa ajatella, että jos hänellä on kahden viikon tauon aikana kivaa ja rentoa tekemistä, minun elämäni on hänestä erillään ja minun kokemukseni kuluneista viikoista voi olla täysin toisenlainen.
Voin myöhemmin spekuloida sitä, mistä suuri tarve omaan aikaan ja vapauteen syntyy. Nyt kello on jo 5:23.
Ai niin, voisin laittaa tähän kuvan kodistani siltä ajalta, kun voin todella huonosti. Hän saattaa nähdä tämän ja mikäli hän ei ymmärrä miten paljon olen muutamassa vuodessa edistynyt, en voi mitään. Olen paremmassa kunnossa ja toipunut melkoisesti, mutta täysin ehjä meistä tuskin on kukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti