Parisuhdekatsaus

 Tilanne huono, se ihminen ei näe itkuja ja synkimpiä alhoja, jonka ne kuuluisi nähdä. Muutama henkilö koittaa pitää pinnalla, olla tukena, kuunnella. Se ihminen, jonka pitäisi nämä asiat nähdä ja kuulla, ei suostu puhumaan, ei ota yhteyttä, ei tule vaikka pyydän.

Ei soita kun pyydän, ei vastaa kun soitan. Ihan niinkuin monta kertaa aiemminkin on tehnyt.

Viime viikolla laitoin viestin, että laitoin tärkeää s.postia ja että avain ratkaisuun on siinä, että hän antaa minulle aikaa ja panostaa minuun, luottamus, apu, tuki, yhteisiä kivoja juttuja. Hän vastasi, että sitten ollaan umpikujassa, josta ei ole ulospääsyä, hei hei. 

Eikä hän ole sen jälkeen ottanut yhteyttä.

Sain viime viikolla kuulla myös, että hänen mielestään asiat ovat minun syytäni. Hän ei kuitenkaan kertonut miten olen hänen mielestään toiminut väärin. Eikä hän ole sitä koskaan aiemminkaan kertonut. Olen kyllä kysynyt. Ainoa seikka, jonka olen saanut hänestä irti on se, että mun reaktio johonkin asiaan oli väärä. Yleensä siis niin, että kun hän pettää lupauksen tai loukkaa muulla tavalla, en saa loukkaantua. Asia pitää vain sivuuttaa, ei saa pyytää selitystä eikä saa odottaa hyvittelyä tai sovittelua. Se on mielestäni kohtuuton vaatimus, minun pitäisi mitätöidä omat tunteeni, jotta hänelle ei tulisi paha mieli.

Olen usein laskenut sitä, miten usein nähdään, miten pitkiä aikoja ollaan erossa tai miten pitkiä mykkäkouluja hän pitää. Siitä hän suuttuu. "Sä niin tykkäät noista tilastoista". Pidän tilastoja vain siksi, jotta voisin osoittaa hänelle, että me todellakin näemme harvoin ja että jos olen sanonut yhden hänen mielestään väärän sanan, 30 päivän mykkäkoulu on ylimitoitettu rangaistus minulle. Hän ei näe asiaa niin, että hän käyttäisi valtaa tai rankaisisi, mutta kun asioita ei perustella minulle mitenkään eikä minun anneta kertoa omaa kantaani, yksipuolisesti alkanut mykkäkoulu tai peruttu yhteinen reissu ei oikein muuta voi olla kuin rangaistus. Osoitus minulle siitä, että olen vääränlainen enkä kelpaa. Minulla ei ole mitään vastaavaa keinoa käytettävissä - se siitä tasa-arvosta - tai jos jotain tuollaista edes yrittäisin, minua rangaistaisiin siitäkin. Tuntuu pahalta, tuntuu väärältä, tuntuu epäreilulta. Mutta sitäkään en saa hänelle sanoa.

Tällä hetkellä emme ole puhuneet 27 päivään. Mitään yhteydenottoa häneltä ei ole tullut kahdeksaan päivään. Viimeksi hän ilmoitti ottavansa yhteyttä sitten kun hänestä tuntuu siltä. Miten tässä huomioidaan minun oikeuteni, joita kai pitäisi olla kun parisuhteessa ollaan. Senkin tiedän, että mikäli en vastaa kun hän ottaa yhteyttä, saan haukut. Näin tapahtui juuri pari viikkoa sitten, kun olin hieman aiemmin jättänyt vastaamatta YHTEEN hänen viestiin. Miten monta kertaa minä olen laittanut viestiä tai soittanut, mutta hän ei vastaa. Hänellä on oikeus toimia niin, minulla ei.

Hain tähän viereen niitä kirottuja tilastoja. Kesällä 2022 hän oli erossa minusta 37 vuorokautta ja aikaa ilman minkäänlaista kontaktia oli 22 vuorokautta. Minä olin se, joka hiljaisuuden katkaisi.

Syyskuussa 2022 on alkanut toinen pidempi jakso näkemättä, peräti 49 päivää, jos osasin kalenterista oikein laskea. 5 viikkoa on mennyt niin, ettei hän ole ollut minuun yhteydessä, minä olen kalenterin mukaan laittanut pari sähköpostia.

Ei tällaisia katkoja pitäisi suhteessa olla ja tästä olen usein koittanut puhua. Ei ole reilua, että toinen on vallassa yhteydenpidon suhteen, päättää milloin puhutaan, miten pitkä puhelu saa olla, mistä saa puhua ja kuka saa soittaa. Ja tuo sama ihminen sanoo, ettei hän käytä valtaa.

Aiemmatkin katkokset yhteydenpidossa ovat olleet minun kannaltani epäreiluja, toinen liittyi siihen, kun hän otti äitinsä asuntoonsa, vaikka siihen liittyi seikkoja, joiden vuoksi olisin saattanut sairastua. Minä olin tyhmä kun halusin estää sen, että saan taas ikäviä fyysisiä oireita. Hän ei ollut tyhmä, vaikka ei halunnut ehkäistä sitä mahdollisuutta, että alan oireilla - ts. hän ei puolustanut minua.

Toinen katkos liittyi siihen, kun hän oli unohtanut minun syntymäpäiväni ja lähti Viroon ryyppäämään isänsä kanssa. Minä olin tyhmä kun loukkaannuin, koska eihän minun syntymäpäivässäni ole mitään erikoista.

Tämän hetkinen katkos taas liittyy siihen, että hän lupasi soittaa, jotta saamme suunnitelmat seuraavasta tapaamisesta lyötyä lukkoon. Hän ei soittanut. Hän ei myöskään viestittänyt tai laittanut sähköpostia. Hänet oltiin seuraavan suunnitellun tapaamisemme aikaan kutsuttu tupareihin, joista hän sanoi, ettei halua ottaa minua sinne mukaan, koska ei voi sitten olla oma itsensä (ilm. juoda vapaasti). Oletin, että kun hän ei soittanutkaan kun oli luvannut, hän ei haluakaan sopia tapaamista kanssani, vaan hiljaisuus on hänen tapansa ilmoittaa, että suunnitelma on peruttu, hän menee tupareihin ja tekee sen yksin. En itse ottanut yhteyttä, koska hän on kieltänyt minua ottamasta yhteyttä, se kuulemma häiritsee. Olin tietysti surullinen siitä, että yhteistä aikaa ei tule, mutta koska tällaista vetäytymistä suunnitelmista on hänen taholtaan aiemminkin ollut, en huudellut perään - koska se olisi sitä häiritsemistä. Oletin, että aikuinen ihminen soittaa kun on luvannut ja jos ei soita, jokin osa suunnitelmasta on muuttunut. Mikäli hän olisi halunnut sopia viikonlopusta kanssani, hän olisi voinut myös laittaa viestiä tai s.postia.

Mutta mitään ei kuulunut. Hän lähti luotani perjantaina ja hänen piti soittaa lauantaina, sunnuntaina, maanantaina tai viimeistään tiistaina. Meidän piti nähdä torstaina tai viimeistään perjantaina, joten myös keskiviikkona tai torstaina päivällä hän olisi voinut ottaa yhteyttä. Mutta ei. Perjantaina piti mennä tapahtumaan, joka alkoi klo 19. Hän oli laittanut viestiä perjantaiaamuna klo 4:37. Niin, tuolloin minä nukuin. Viesti tuli 14 tuntia ennen tapahtuman alkua. Ja ajankohta tarkoittanee sitä, että viestin laittamisen jälkeen hän meni jossain vaiheessa nukkumaan ja heräsi vasta seuraavana iltana. 

Miten tuolla tavalla olisi voinut sopia tapahtumaan menosta?

Miten olisin tiennyt mihin minun pitää varautua, montako päivää olen hänen luonaan, mitä tarvitsen mukaan?

Jos viestissä olisi lukenut edes, että soita kun näet tämän, mulla on äänet päällä puhelimessa, sori kun meni viime tinkaan, mutta tulethan niinku oli puhetta... mutta ei. Ajattelin, että tuo on tietoisesti viime tipassa laitettu viesti, jotta en voi syyttää häntä siitä, että hän ei pitänyt lupausta ja halunnut sopia viikonlopusta yhdessä.

Ja kun olen sitten viikkoa myöhemmin ottanut yhteyttä ja ilmoittanut, miten pettynyt olen, sain rivien välistä ymmärtää, että minä olen tehnyt väärin. Minä en ollut se, jonka piti soittaa, mutta ei soittanutkaan. Mutta silti tein väärin ja olen taas kerran ansainnut neljän viikon jakson tapaamatta ja puhumatta. Pari tekstaria on tullut, mutta eivät ne ole olleet sellaisia, että asioista oltaisiin päästy keskustelemaan.

Jos minä soitan, häiritsen ja teen väärin.

Jos en soita, teen silloinkin väärin.

Ja hän sanoo edelleen, ettei hän käytä valtaa.

Tunnen itseni häpäistyksi ja pilkatuksi koska viimeksi tavatessamme täytin yhden hänen haaveensa intiimillä puolella. Muutenkin intiimiä kanssakäymistä oli paljon. Minä olin mieliksi, tein niinkuin toinen halusi ja koitin unohtaa sen, mitä muutamaa päivää aiemmin festareilla tapahtui - juoda piti taas runsaalla kädellä, vaikka minä olin lupautunut kuskiksi sillä ehdolla, että perseitä ei tarvitse vetää. Ja joo, eihän hän sitä luvannut, sanoi vaan, että voi yrittää. Ei mitään kunnioitusta sitä kohtaan, mitä toinen tekee hänen hyväkseen tai sen eteen, että hänellä on hyvä olla tai helpompaa.

Ja hän ei käytä valtaa.

Olen kirjoittanut itselleni muistilapun, että pitää laskea kaikki ne kerrat, kun hän on rikkonut lupauksen tai perunut jotain yhteistä sillä perusteella, etten toiminut niinkuin hän halusi - ts. en ollut kiltti. Toki noiden kertojen laskeminen on raskasta, miksi hän kohtelee minua näin, eikä itse sitä tiedosta. Nytkään hän ei halua olla minun kanssani tekemisissä, koska en ole kiltti, en toimi niinkuin hän haluaa. Mutta toimiiko hän niinkuin minä haluan, onko hän minun näkökulmastani katsottuna kiltti - niin, eihän sillä ole mitään väliä. Ja huom. hän ei käytä valtaa.